Edellisestä kirjoituksestani on taas kulunut aikaa. Viimeksi oli vielä talvi, mutta nyt katselen ikkunastani keväistä vesisadetta. Lumet ovat sulaneet kovaa vauhtia, suksetkin laitoin jo varastoon.

Isäni perunkirjoitus on ottanut voimilleni, sillä yksi perikunnan jäsen päätti riitauttaa koko touhun. Tämä lienee tavallista; aina löytyy yksi, joka haluaa vastustaa muuta perikuntaa. Tunnustan, että suku on pahin. Itse olen enemmistön puolella ja vastustaja on yksin. Onneksi riidan aiheuttanut asia ei suoranaisesti koske minua, mutta päätin olla lojaali enemmistöä kohtaan.

Vietin tänään reippailupäivän. Taapersin kevätsäässä muutaman kilometrin ja kävin äänestämässä kauppakeskuksessa. Edessäni seisoi yllättävän paljon muita äänestäjiä, jonossa ei paljon muiden kanssa keskusteltu. Kaikki odottivat jotenkin keskittyneitä omaa vuoroaan päästä merkkaamaan haluamansa numero äänestyslippuun.

Jonoon liittyi hauska havainto. Äänestyspaikan naapurissa on raittiusliike, josta saa hieman mehua vahvempaa juotavaa. Kuten eräs ohikulkija osuvasti huomautti, äänestysjono oli kuin olisimme jonottaneet nesteitä myyvään liikkeeseen kenties ilmaisen ämpärin tai kenties maistiaisen toivossa.

Minun osaltani äänestys oli helppo. Löysin ehdokkaani ilman suurempia ponnistuksia. Tein eilen yhden vaalikoneen ja kas, ehdokkaani pääsi toiselle sijalle. Minä äänestin henkilöä, en niinkään puoluetta. Äänestyksen jälkeen kävin ruokakaupassa ja palkitsin itseni kunnon leivoksilla. Päiväunien jälkeen oli kiva juoda vanhanajan vaalikahvit kahden pääsiäisleivoksen kanssa. Hyvää oli, vaikka kävelylenkki meni syömäni kalorimäärän vuoksi hukkaan. Kerrankos meillä on vaalit.

Haluan kertoa muutaman äänestyskokemuksen. Muutama vaalikausi sitten oli eduskuntavaalit. Tuolloin ehdokkaat töröttivät tuulessa ja tuiskussa häiritsemässä ohikulkevia jalankulkijoita. Päätin kaverini kanssa äänestää henkilöä, jolla olisi parhaimmat tarjoilut ja parhaimmat oheistuotteet. Tuotteiden osalta tilanne oli kutkuttava: olin saanut ehdokkaiden tulitikkuja, hammastikkuja, patalapun, tiskiharjan ym. muuta äänestäjän elämää helpottavaa esinettä. Ratkaisu jäi siis tarjoilun varaan. Kun viikon verran olin kierrellyt vaalikojuja ja puhunut ehdokkaiden kanssa lämpimikseni juoden ja syöden samalla, niin voittaja selvisi. Äänestin ehdokasta, joka tarjosi erään baari-illan jälkeen omatekoisia chilimakkaroita. Hän oli ainoa ehdokas, joka värjötteli keskiyöllä erään baarin nurkilla. Mutta touhu kannatti, sillä ehdokkaani pääsi läpi. Eduskuntatyössä hän oli suorastaan surkea.

Eräs työkaverini äänesti kerran ehdokasta, jonka vaalilehti paloi parhaiten takassa. Ehdokas ei tainnut päästä läpi. Sukulaiseni äänesti kerran miestä, koska miesehdokkaalla oli kuulemma niin kauniit silmät ja hyvin leikatut hiukset. Tämäkään ehdokas ei päässyt läpi, koska vaalit eivät ole kauneuskilpailut. Tuttavaperheeni isä päätti äänestää radikaalisti ja hän antoi äänensä naisehdokkaalle, joka oli tavallisessa työssään kaikkea muuta kuin se viraston ilopilleri. Nainen meni läpi selvästi, kenties virastossa oli sen jälkeen hieman hauskempaa työskennellä. Nuori sukulaiseni meni äänestämään ensimmäistä kertaa ja häntä hieman jännitti. Hän tutki äänestysprosessia tarkkaan, teki vaalikoneita ja kävi jopa juttelemassa ehdokkaiden kanssa. Hän löysi mieleisensä ehdokkaan, jolla oli kaksinumeroinen äänestysnumero. Luultavasti sukulaiseni oli niin jännittynyt, että hän muisti vasta äänestyskupongin pudotettuaan laittaneensa ehdokkaansa numeron väärinpäin. Kumpikaan ehdokas ei ollut lähelläkään läpimenoa, mutta sukulaiseni otti opikseen.

Isääni liittyy myös yksi eduskuntavaalitapahtuma. Kotitaloani vastapäätä asui pariskunta, joka aina kehui poikaansa. Muistan, että ukko oli lyhyt ja paksu, rouva oli aina viimeisen päälle puettu ja kammattu. Isääni vastapäisen talon porukka ärsytti, varsinkin kun ukko parkkeerasi autonsa aina meidän puolellemme ja lisäksi ukko oli kuin isokin kiho kännissä ollessaan. Rouva asettui ehdokkaaksi ja kaikkien yllätykseksi pääsi jopa eduskuntaan. Isääni huvitti, kun hän sai neljän vuoden ajan joulukortin Eduskunnasta. Neljän vuoden kuluttua rouva putosi ja palasi kotiin meitä muita ärsyttämään. Pian tämän jälkeen koko perhe muutti jonnekin maaseudulle, pariskunnasta ei kuulunut mitään. Sen sijaan heidän poikansa menestyi, hän joutui vankilaan jonkin rahaan liittyvän jutun seurauksena. Kun kävin läpi isäni papereita perunkirjoitusta varten, löysin pankin tallelokerosta yhden Eduskunnasta tulleen joulukortin. Arvoitusta kerrakseen, minkä vuoksi korttia säilytettiin tallelokerossa.