maanantai, 25. joulukuu 2017

Jouluna 2017

Kun olin lapsi, joulupäivä oli vuoden pitkästyttävin päivä. Mitään ei tapahtunut, televisiosta ei tullut mitään katseltavaa ja jos hyvin kävi, niin edellisenä iltana lahjaksi saatu härvelikin oli jo rikki. Odotin tapaninpäivää kuin kuuta nousevaa, sillä silloin pääsi autoajelulle ja mummolan herkkupöydän ääreen.

Toista on nyt aikuisena. Joulupäivä on yksi suosikkipäivistäni olla kesämökillä. Saan katsella rauhassa takkatulen loimua, ketään ei näy lähimaillakaan, jääkaappi on lähes täynnä ruokaa ja ulkona on mukava pakkassää. Hiihto, halonhakkuu, saunanlämmitys ja avantouinti ovat olleet tänään aktiviteetteinäni. Joululahjaksi saadut kirjat, villasukat ja suklaa odottavat iltapuhteina radiolla säestettynä. Televisiolla on tänään vapaapäivä.

Huomenna on tapaninpäivä. Se tietää aamuisia lumitöitä, sillä muutama sukulainen suunnitteli ajelevansa täälläpäin. Vieraille pitää tehdä kulkureitit lumesta vapaaksi, eihän nyt vieraita voi pyytää lumessa tarpomaan. Vieraiden mukana saapuu tuulahdus kiireisestä joulunvietosta, sillä jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, he ovat sukkuloineet joulun kummankin vanhempien luona sekä nautiskelleet glöginsä sisarustensa kanssa. Tiedän heidän harrastavan paikasta toiseen säntäilyä, joten lisäsin heidän joulustressiään kutsumalla heidät kesämökilleni tapaninpäivän lounaalle. Heidän toinen ihmeellinen tapansa on ostaa eriskummallisia lahjoja, niin syntymäpäiville kuin jouluksikin. Sain heiltä vuosi sitten hyttyshatun kesää varten. Hattu on roikkunut saunakamarin naulakossa käyttämättömänä.

Asuntoani vastapäätä sijaitsee vanhusten asumisyksikkö, juuri se, jonka pihalla on valaistu joulukuusi. Koska kuusi on ilahduttanut taloyhtiömme asukkaita, mietimme, miten voisimme puolestamme ilahduttaa naapuriamme. Saimme kokoon kuuden hengen porukan ja päätimme järjestää suhteitamme hyväksikäyttäen vanhuksille joulujuhlan muutama päivä ennen jouluaattoa. Henkilökunta ja asukkaat tuntuivat olevan mielissään tempauksestamme. Taloyhtiömme hanuristin johdolla lauloimme tuttuja joululauluja, tarjosimme riisipuuroa sekä joulutortut kahvin kera. Kaiken teimme itse ja voin todeta, että innostuksemme oli melkoinen. Taloyhtiömme keväiset haravointitalkoot muistuttivat hartaustilaisuutta joulutempaukseemme verrattuna.

Tilaisuus onnistui hyvin. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka tutut ja vanhat joululaulut toivat muistisairaiden mieliin lapsuuden joulut. Heidän kanssaan oli kiva keskustella. Mutta tilaisuudessamme oli yksi huono puoli. Vaikka vapaaehtoisuuteen perustuva joulujuhlamme oli alkuillasta, niin kovin harva asukkaan omainen oli läsnä. Vain kolmen muistisairaan omaiset tulivat paikalle. Liekö poissaolleilla ollut joulukiireet? Toiseksi, jos taloyhtiömme 21 osakkeesta talkoisiin osallistui kuusi henkilöä, heissäkin oli kaksi pariskuntaa, niin kovin tuntuu olevan kaikilla kiire. Jälkeenpäin kyllä kuuli mitä erinäisimpiä selityksiä.

Olen näin vanhemmiten ymmärtänyt, mikä on joulun merkitys. Hyväntekeväisyys on osa nykyajan joulua, enää ei riitä, että pudottaa kolikon tai pari Pelastusarmeijan keräyspataan. Valitettavasti on vielä ihmisiä, joille joulu merkitsee tavarataivasta, kulutusjuhlaa ja ylensyöntiä. Mutta jokainen valitsee oman joulunviettotapansa. Sitä tulee kunnioittaa, vaikka se olisikin omia tapoja vastaan.

perjantai, 1. joulukuu 2017

Julkinen tila

Poikkesin tänään aamu-uinnin jälkeen kirjastoon, se kun sattuu olemaan matkani varrella. Kirjasto aukeaa yhdeksältä, mutta tänään oli poikkeus, sillä auditoriossa oli jokin maahanmuuttajille suunnattu koulutus alkanut jo kahdeksalta. Näin ollen me lukutoukat pääsimme kirjaston suureen aulaan odottamaan eri osastojen avautumista, ulkona nimittäin satoi.

Aula on iso ja korkea, modernia arkkitehtuuria. Meitä oli noin kymmenkunta asiakasta odottamassa, mutta aika ei käynyt pitkäksi, sillä aulaan oli tulossa joulukuusi. Pari työntekijää asetteli kuusta jalkaansa ja pyöritteli sitä löytääkseen sen parhaimman puolen kirjastolaisten iloksi. Pari virkailijaa odotti jo koristeiden kanssa, tosin koristeet olivat paperista askarreltuja tähtösiä narun päässä.

Me odottajat katsoimme touhua mielenkiinnolla ja niinhän siinä kävi, että kommentointi alkoi melko pian. Minun mielestäni kuusi oli aivan liian lyhyt isoon aulaan. Toisen mielestä kuusi oli vino ja varressa oli näkyvä mutka. Erään naisen mielestä kuusi oli selkeästi toispuoleinen. Opiskelijapoju kaipasi tuuheampaa versiota. Paperitähtösetkin tuomittiin melkein yksissä tuumin, osa kommentoi niitä varovasti mutta joukossamme oli myös kriittisempiäkin sanailijoita.

Luin uusimmat lehdet ja lainasin muutaman kirjan viikonloppuni iloksi. Reissuni vei noin tunnin. Lähtiessäni kotimatkalle katsahdin koristeltua kuusta. Se oli jotenkin alaston, muutama tähtönen oli ripustettuna oksille ja latvatähtikin oli todella pieni ja aika vaatimaton. Kuuseen oli laitettu myös pienet sähkövalot. Ja kuten arvata saattaa, niin valoketjussa näytti olevan jokunen palanut lamppukin. Näinhän käy aina joulukuusta koristellessa. Kuusen alle laitetut lahjapaketit yllättivät iloisesti, ne oli paketoitu siististi sanomalehdillä.

Joulukuusi on varmaan yksi eniten kommentoituja asioita. Jokaisella on oma mieltymyksensä ja makunsa joulukuusen suhteen. Ja yleensä se oma joulukuusi on se paras. Omassa kuusessa ei ole koskaan virheitä, se on täydellinen ja solahtaa paikkaansa hyvin. Se istuu sisustukseen tai pihan muuhun kasvillisuuteen. Mutta odotapa, kun tuttavasi kenties kommentoi kuustasi hieman negatiivisesti tai poikkipuolisesti.

Suosin itse reilun metrin korkuista muovikuusta, jossa on punaiset pallot, hopeanauhat ja latvatähti sekä pieni sähkövalosarja. Se kelpaa minulle ja kyllä kelvannut kaikille sen nähneille. Minun kuusessani on sopivasti koristeita ja se on vihreä. Tosin eräs tuttavani laittoi viime jouluksi valkean muovikuusen, jossa oli mustat koristeet. Se häiritsi minun esteettistä silmääni, mutta pidin mielipiteeni sisälläni.

Jos kaikki menee hyvin, niin joulukuusi on kotimme ilona keskimäärin reilun viikon. Periaatteessa sen ajan voi katsella, vaikka minkälaista karahkaa koristeilla tai ilman. Tai voi tehdä kuten eräs allerginen tuttavani: hän teki pihlajanoksista ja -marjoista itselleen joulupuun. Hän viihtyi virityksensä kanssa yhden joulun.

keskiviikko, 15. marraskuu 2017

Niin tätä päivää...

Tarinani jatko-osa löytyy oheisen jutun lopusta!

------------------------------------------------------------

Kirjoitan tätä työhuoneessani, josta avautuu näköala pieneen puistoon ja sen takana olevaan vanhustentaloon. Näen ikkunastani hoitolaitoksen sisäänkäynnin ja parkkipaikan. Silmäni ovat jo tottuneet näkymään, se on jotenkin rauhallinen ja levollinen. Pyhäinpäivänä parkkipaikan laitaan ilmestyi valaistu, parimetrinen joulukuusi, jonka kiinteistöhuollon pojat pystyttivät pyhäinpäivän kunniaksi. Aikaisempina vuosina kuusta ei ole ollut.

Taloyhtiöni kaikki parvekkeet ovat parkkipaikalle päin eli joulukuusi loistaa jokaiselle taloyhtiöni asukkaalle. Joulukuusi on kerännyt pelkkää positiivista palautetta asukkailtamme. Se on ollut pihaparlamenttimme kestopuheenaihe, sillä kuusi tuo kivaa piristystä pimeneviin iltoihin. Vain lumi puuttuu, muuten idylli olisi jo tosi jouluinen.

Tämän päivän kuumin puheenaihe asukkaittemme keskuudessa on ollut viime öinen tapahtuma, jossa vanhustentalon joulukuusi oli katkaistu väkivaltaisesti. Kun aamulla aloin katsella aamutelevisiota, niin huomasin, kuinka kuusenlatva oli kuin nakattu metrin päähän tyviosasta. Valot paloivat, osa tyvessä, osa latvassa mutta suurin osa maassa. Jokunen lamppukin oli särjetty. Myös poliisit pyörähtivät paikalla ja valokuvasivat tapahtuneen. Kiinteistöhuollon pojat siivosivat paikan päivän mittaan.

Taloyhtiömme eräs hieman vanhempi naisasukas, tiesi kertoa, että kuusi oli katkaistu kirveellä jossain vaiheessa yötä. Hän oli sattunut juuri parahiksi tapahtumapaikalle yhtä aikaa poliisien kanssa, rouva oli kuulemma ollut tulossa lähikaupasta. Tapasin pihallamme erään toisen asukkaan ja päivittelimme tapahtunutta. Hän tekee vuorotyötä ja kertoi tulleensa kotiin yhtä aikaa aamun sanomalehden kanssa noin neljän jälkeen. Joulukuusi oli loistanut vielä tuolloin ehjänä.

Tekohan on selvää ilkivaltaa. Ehkä joku ohikulkija on tympääntynyt kuuseen tai sitten tien toiselta puolen, toisen talon asukki oli päättänyt testata kirvestään. Poliisihan ei tee mitään, koska pahempia rosvoja juoksee vapaalla. Paitsi että, nyt illalla poliisi oli laittanut taloyhtiömme ilmoitustaululle pienen lapun, jossa toivotaan silminnäkijöitä, jos joku talossamme on ollut hereillä. Tekijästä tai tekijöistä ei ole tietoa. Tapahtumapaikka on tienpäässä, josta tosin menee kävelytie ostoskeskukseen. Tie, jolla asun, on todella rauhallinen. Tänne tullaan vain tarkoituksella, ei vahingossa.

En ole vielä keksinyt teolle motiivia, ketä valaistu joulukuusi on häirinnyt. Sehän oli todellinen piristysruiske marraskuun ankeuteen. Se ei ollut kenenkään kulkureitillä tai tientukkeena. Se seisoi vanhustentalon omalla pihalla, tosin parkkipaikan nurkassa. Sen ei pitänyt häiritä ketään, päinvastoin. Jotenkin tällainen joulukuusen tahallinen pahoinpitely menee yli ymmärrykseni. Mutta kai tapahtuma kuvastaa jotenkin tätä päivää.

---------------

Jatko-osa 17.11.2017:

Kuusenkaadolle löytyi selitys. Parkkipaikan joulukuusi ei joutunut ilkivallan kohteeksi, vaan se kaadettiin tarkoituksella, tosin aika rumasti. Joulukuusi sattui seisomaan väärässä paikassa ja kiinteistöhuollon pojat olivat katkaisseet sen aamutöiden ohessa (alustavasti). Kaikki luulivat kuusen olleen vandalismin uhri, mutta kiinteistöhuollon pojat uurastivat eilen sen kimpussa koko päivän. Kuusi kaadettiin oikein moottorisahalla ja paikka siistittiin.

Tänään paikalle kurvasit sähkömiehet ja pystyttivät kuusen paikalle uuden pihavalon, joka valaisee vanhustentalon parkkipaikkaa. Valo ei ole onneksi kovin kirkas, paremminkin himmeä. 

Sähkömiesten askarrellessa omalla työmaallaan kiinteistöhuollon pojat puuhailivat vanhustentalon takapihalla, jossa seisoo todella iso luonnonkuusi. Se sai jouluvalaistuksen ja komea siitä tuli. 

Ainoa hauskuus on, että vain me taloyhtiömme kolmannen kerroksen asukkaat näemme uuden joulupuun. Yksikerroksinen vanhustentalo peittää kuusen sopivasti ykkös- ja kakkoskerroksen asukkailtamme. Voin sanoa, että uusi jouluvalo on entistä parempi. Se näkyy kivasti työhuoneeseeni.

lauantai, 14. lokakuu 2017

Kassatutkimusta

Luin tällä viikolla artikkelin, jossa kassatyöntekijä kertoi, kuinka kassajono saadaan vetämään nopeammin. Hän asetti asiakkaille vaatimuksia jonon nopeuttamiseksi. Kassan kanssa ei saanut jäädä jaarittelemaan, jos jonossa oli muitakin jonottajia. Muovipussi piti asettaa kassahihnalle ensimmäiseksi, koska siten pakkaaminen helpottuu. Pikkukolikoilla ei saanut maksaa, vaan ne tuli vaihtaa infopisteessä, koska siellä ei tarvitse jonottaa. Sain artikkelista vaikutelman, että kassatyöntekijä haluaa olla kuin robotti, joka toimii monotonisesti.

Päätin testata, voisiko asiakas päätellä kassajonon perusteella, mikä jono vetää toisia nopeammin. Sen vuoksi suunnistin eilen kahteen ruokamarkettiin pahimpaan ruuhka-aikaan, vaikka tavallisesti olisin asioinut jo aamusta.

Ensimmäistä kaupasta ostin peruselintarvikkeita. Viisi kassaa oli avoinna, joten minulla oli valinnanvaraa päättää oma suuntani. Yksi kassahenkilö näytti olevan harjoittelija, sillä hänen vauhtinsa oli hidas ja vailla rutiininluontoista toimintaa. En valinnut häntä. Kakkoskassalla istui vihaisen ja kyllästyneen näköinen naishenkilö, joka näytti tervehtivän asiakasta mumisten. Hänen työnsä eteni sutjakkaasti, kunnes asiakas oli unohtanut punnita omenansa. Niinpä kassa sinkosi hedelmäosastolle punnitsemaan, sillä kassojen läheisyydessä ei ollut ylimääräistä vaakaa. En valinnut tätäkään kassaa.

Kolmas kassa oli ylipirteä tyttönen, jonka työ eteni reippaasti. Olin jo valitsemassa hänet, kunnes huomasin jonossa pariskunnan, jonka molemmat ostoskärryt olivat täynnä ostoksia viikonloppua varten. Ajattelin heidän viipyvän kassalla melko kauan, joten en valinnut kolmattakaan kassajonoa. Neljäs vaihtoehtoni oli nuori säikähtäneen näköinen poika, joka paraikaa selvitteli kassahihnalla olevaa vaatenippua. Työ eteni hitaasti, sillä jos jokaisesta rievusta pitää poistaa ensin henkari ja sitten laittaa vaateostokset pussiin. Jono vaikutti epätoivoiselta. Jonossa oli vielä äiti-lapsi -yhdistelmä täyden ruokakärryn kanssa, joten aloin tutkailla viimeistä kassajonoa.

Viides kassa oli nuoren miehen valtakuntaa. Työ näytti etenevän rutiininluontoisesti. Kassajono oli muita jonoja pitempi, sillä viides kassa sijaitsi hieman syrjässä ja asiakaskuntana näytti olevan iäkkäitä henkilöitä ostoksineen. Asetuin jonon päähän, ajattelin ottaa riskin, sillä minulla ei ollut kiirettä ja halusin viedä testini loppuun saakka.

Mikä on paras tapa saada eloa kassajonoihin? Neljännen ja viidennen kassan välissä oli tyhjiä kassapaikkoja. Yhteen näistä ilmestyi kuudes kassatyöntekijä, joka kailotti kuuluvasti: ”Täällä on vapaa kassa”. Ja kas, jonoihin tuli kummasti eloa, kun asiakkaat syöksyivät vapaalle kassalle. Sehän toimii ilman sääntöjä, nopeat syövät hitaat, mutta kumman vauhdikkaasti omasta jonostani kaksi iäkästä pääsi uuden kassan kärkipaikoille. Juuri avatun kuuden kassan jono kasvoi hetkessä.

Oma jononi oli siis lyhentynyt kahdella asiakkaalla. Edessäni oli vain enää vain kolme asiakasta. Jononi tuntui etenevän vauhdikkaasti. Iäkkäät asiakkaat osasivat ryhmitellä ostoksensa oikein ja systemaattisesti: maidot ensin ja pehmeät viimeisiksi. Kassahenkilö ehti jopa vaihtaa ajatuksiaankin asiakkaidensa kanssa. Tein mielenkiintoisen havainnon. Kaikki minua edeltävät asiakkaat maksoivat ostoksensa käteisellä, osa jopa kaivoi kukkarostaan ne kuuluisat kolikotkin. Minä maksoin käteisellä, kolikkoja yhdistelemällä sain jopa tasarahan. Kassatyöntekijä oli hyvillään, sillä hän oli huomannut kolikkojensa vähenevän. Nyt niitä riitti.

Olin pakkaamassa ostoksiani, kun takanani olleet kaksi asiakasta saivat pienet ostoksensa maksettua. Nämä kaksi nuorta energiajuomineen olivat kassan viimeiset asiakkaat, sillä viides kassa pisti pelin poikki ja lähti tauolle. Muut jonot tuntuivat etenevän hitaanpuoleisesti. Äiti-lapsi -yhdistelmä oli juuri maksamassa, tosin maksukortti aiheutti ongelman ja lapsi päätti hermostua. Kakkoskassan asiakas oli myös ongelmissa maksukorttinsa kanssa ja jono seisoi.

Menin naapurikauppaan. Jätin ostokseni säilöön, sillä täältä minun ei tarvinnut ostaa kuin muutama tuote. Appelsiinipussi löytyi helposti, lisäksi otin muutaman perunan, pari jugurttia ja uunituoreen leivän sekä kaksi uunituoretta ”rähmäviineriä”. Suunnistin kassoille, valitsin ensimmäisen. Jonossa oli kolme ihmistä ennen minua, kaikilla oli onneksi vain muutama ostos. Jono veti nopeasti. Kassakaukalon päässä oli mielenkiintoinen yllätys, siellä oli jokin juniorijoukkueen värväämä pakkaaja. Tein omalla vuorollani virheen, olin liian hidas. En ehtinyt sanoa, että minä itse pakkaan tavarani. Laiskan oloinen junioriurheilija latoi ostoksiani jo muovipussiin.

Juniori latoi kaikki uunituoreet tuotteeni alimmaisiksi, siihen päälle jugurtit ja ylimmäksi raskas appelsiinipussi. Juniorin tarkoitus oli hyvä, mutta jouduin itse viimeistelemään pakkaamisen. Muuten ostokset olisivat olleet entisiä ostoksia kotiin päästyäni.

maanantai, 25. syyskuu 2017

Pois pihaltani

Kirjoitin viimeksi kesämökilläni riehuneesta pyörremyrskystä, minkä seurauksena lintulautani oli rikkoontunut. En syyttänyt naapuritalon kollia, vaan pistin vahingon lintulaudan vanhuuden syyksi.

Olin viikonlopun tuttavani kanssa marjassa, pidimme kesämökkiäni päämajanamme. Kun menimme perjantaina mökille, huomasin jonkun käyneen pihapiirissä. Lintulauta oli tosin ehjä, mutta rantaruohikossa oli joku kävellyt, kun ruohonkorret olivat lakoontuneet. Jäljistä ei saanut selvää. Ajattelin isompien muuttolintujen pysähtyneen lepäämään rantaani.

Ajatukseni muuttui, kun huomasin, että tämä joku oli kulkenut myös marjapensaiden läpi. Pensaat olivat hieman kärsineen näköisiä. Päättelin marjanpoimijoiden oikaisseen pihani poikki paremmille marjamaille. Kasvimaallani en edes käynyt, koska sen sato on jo korjattu, joten se on jo valmiiksi sekaisessa kunnossa.

Perjantai ilta kului kesämökkiä lämmittäessä, ruokaa laittaessa, makuusijoja katsellessa ja saunoessa. Pihavalo räpsähti päälle hieman ennen kymmentä, pyrähdin ikkunaan. Pihalla istui jänis ja oli hämillään yhtäkkiä lauenneista pihavaloista. Totta se huomasi minun tuijottavan katseeni, kun aikansa istuskeltuaan sain tarpeekseen ja pomppi muualle.

Tuttavani nousi lauantaina aikaisin, olin kyllä hereillä, mutta odottelin aamukahvin tuoksua. Ihmettelin, miksi tuttavani hiljeni äkkiä. Vääntäydyin makuualkovista ja tuttavani viittoi ikkunan lähelle. Ja kas, rannalla käyskenteli hirvi. Se näykki rantaruohikkoa ja höristeli välillä korviaan. Jokin häiritsi sen aamuateriaa ja niinpä se harppoi metsikköön, tietenkin marjapensaitteni läpi. Komeat jäljet se kyllä jätti.

Lähdimme marjaan lähiseudun metsiin. Poikkesimme naapuritalossa palatessamme ja kysyin isännältä hirviavannoista, hän kun on innokas hirvimies. Isäntä kertoi lähiseuduilla liikkuvan muutaman nuoren hirven, joista oli epämääräisiä näköhavaintoja. En kertonut isännälle aamuisesta pihamaani seisoskelijasta, pitäähän minulla olla mökkilemmikki.

Hirvi pysyi piilossa. Se ei enää näyttäytynyt. Sunnuntain marjaretkellämme näimme sen ylittäneen erään hiekkatien, kieltämättä jäljet olivat isot. Se oli suunnistanut kohti syvempiä metsiä, pois ihmisten ilmoilta. Hyvä niin.

Mitä kuului uudelle lintulaudalleni? Se oli suosittu, kun täytin sen pullanmuruilla pari kertaa. Talitiaisilla ja varpusilla oli lystiä, kun tarjolla oli herkkuruokaa. Pihapiirin pihlaja odottaa omia ruokailijoitaan. Marjoja on paljon, mutta ne eivät vielä kelvanneet parille tilhelle, jotka kävivät jo tutkimassa paikkoja ennakkoon. Naapurin kollia ei näkynyt koko viikonloppuna. Liekö säikähtänyt hirveä?