keskiviikko, 24. lokakuu 2018

Mööpelit

Tänään oli ihanteellinen siivoussää, sillä ulkona oli viileä ja kuiva syyssää. Laitoin huushollini jo talvikuntoon vähän kuin täydenkuun kunniaksi. Miten raikas tuulahdus tulikaan residenssiini levittäessäni kesällä pesemäni matot.

Jostain kumman syystä päätin siivota hieman toisin kuin aikaisemmin. Vaihdoin huonekalujen paikkoja, ripustin uudet verhot jokaiseen ikkunaan ja urakkani kruunuksi ripustin ensimmäisen ja ehkä ainoan jouluvalon olohuoneen ikkunaan.

Olen tässä nyt totutellut muutaman tunnin uuteen sisustukseeni. Kun ennen tuijottelin vastapäisen talon parkkipaikalle läppäriäni käyttäessä, niin nyt koko työpöytä on aivan toisessa huoneessa. Entisestä makuuhuoneestani tuli uusi työhuoneeni ja entisestä makuuhuoneesta uusi makuuhuoneeni. Suurin homma oli siirtää koko seinän pituinen kirjahyllyni uuteen osoitteeseen läppärini kanssa. Onneksi tuttavani piipahti siivouskahville, joten huonekalujen siirtelyt sujuivat ilman suurempia voimain ponnistuksia.

Olohuoneessa muutin kalusteiden paikkaa aika radikaalisti. Onneksi kaapistani löytyi tarpeeksi pitkä antennijohto televisiolle, sillä entisessä paikassaan toosalle riitti reilun metrin antennijohto. Keittiö on nyt todellinen kyttäyspaikka, koska ruokapöytä on ikkunan edessä, josta on suora näköyhteys pihalle ja naapuritaloihin.

Kuten arvaatte, uusi järjestys on aiheuttanut jo outoja tuntemuksia. On jotenkin outoa kirjoittaa uudessa paikassa, samoin television katselu tuntui hassulta. Muutaman kerran olen jo kolhaissut itseäni huonekaluihin, sillä olin jo tottunut entiseen järjestykseen niin hyvin, että osasin jopa pimeässä liikkua itseäni kolhimatta. Nyt myös sähköjohdot näkyvät paikoin ehkä liiankin selvästi, kun ennen ne luikertelivat kalusteiden takana. Yllätyin, kuinka paljon huonekalut jättävät jälkiä lattiaan, vaikka jalat ovat olleet pehmustetut. Entinen sohvan sijainti näkyy kohtalaisen selvästi.

Nyt uudenjärjestyksen myötä olen tajunnut, kuinka paljon matoilla ja verhoilla voi muuttaa huoneen ilmettä. Entiset olohuoneen matot löysivät tiensä uudistuneeseen työhuoneeseen, karvalankamatto tuntuu kieltämättä mukavalta tässä läppärini ääressä istuessa. Tein uudesta makuuhuoneesta punaisen, mikä sai tuttavani hymyilemään pirullisesti. Keittiön punaiset matot lojuvat uudistuneessa nukkumatilassani, minkä kruunaa punakuviolliset verhot. Täytyy tunnustaa, että verhot ovat hyvännäköiset, vaikka ovat heräteostos.

Viikonloppuna täytyy testata, millä strategialla uudistunut asuntoni imuroidaan. Siinä, missä ennen saatoin imuroida suorilla vedoilla, niin nyt siinä saattaakin olla huonekalu kierrettävänä. Joulukuusen paikka jäi kyllä miettimättä, mutta onhan tässä vielä aikaa ennen kuin sen tuo sisälle.

maanantai, 15. lokakuu 2018

Yllytyshulluna

Edellisen kerran kirjoittaessani elimme keskellä hellekautta. Tänään palatessani jälleen areenoille on syksy parhaimmillaan, talvirenkaat jo vaihdetut ja jossakin loistavat jo jouluvalot.

Syy poissaolooni on mieleni pimeämpi puoli, olen nimittäin joskus yllytyshullu. Syntymäpäiväni aikaan löin tuttavani kanssa vetoa, kumpi meistä kestää pitemmän aikaa ilman tietokonetta ja älypuhelimen näpertelyä. Kumpikaan meistä ei välttämättä tarvitse työssään tietokonetta, joten sen suhteen veikkaus oli helppo. Kumpikaan meistä ei myöskään ole mikään verkoilla notkuja eli sekin edesauttoi, tai niin me ainakin luulimme. Aloitimme kokeilumme maanantaina 30. heinäkuuta, jolloin muutimme kaikki laskutustietomme paperiversioihin, ei siis yhtään e-laskua sähköpostina.

Minä voitin. Tuttavani kesti lokakuun seitsemänteen päivään saakka, minä sinnittelin vielä viikon eli vietin tietokoneesta vapaata noin 76 vuorokautta. Kokeilumme oli meille kummallekin mielenkiintoinen, kirjasimme samoja havaintoja. Kun avasin tietokoneeni eilen illalla, salasanani olivat vanhentuneet ja muutama päivitys odotti kiltisti lataamistaan. Koneeni kuntoon saattaminen vei minulta noin neljä tuntia. Sähköposteja oli tullut yllättävän vähän, mikä yllätti ainakin minut.

Kuten niin moni muukin asia, niin tietokoneen jäähy toi vieroitusoireita. Olin jotenkin tottunut joka iltaiseen hetkeen tietokoneeni kanssa, mutta selvisin siitä keksimällä muuta puuhaa. Tosin nyt iltojen pimetessä kaipasin tietokoneeni näppäilyä silloin tällöin. Kirjat, radio ja televisio täyttivät tietokoneella vietetyn aikani.

Mikä kokeilussa yllätti? Laskujenmaksu oli ensimmäinen hauskuus, varsinkin jos ei käytä erityistä maksuautomaattia. Kuten joskus muinoin laskuni tulivat nytkin postitse. Jos laskun maksaa pankintiskille, siitä menee käsittelymaksu, joka tuntuu olevan melko hintava pankista riippumatta. Jokainen pankintiskillä käyntini vei tililtämi keskimäärin viitisen euroa laskulta. Kun erään jäsenyhdistykseni vuosimaksu on kolme euroa vuodelta, niin riemuni repesi huomatessani käsittelymaksun olevan jäsenmaksuani suurempi.

Vakuutusmaksuni ilmestyi kiltisti kotiini isossa kirjekuoressa kesken kokeiluani. Taapersin lasku kainalossa vakuutusyhtiöni kassalle maksamaan laskun käteisellä. Se oli virhe, sillä eihän nykypäivän turvattomassa maailmassa vakuutusyhtiöt enää huolikaan käteistä rahaa, koska mitään kassaa ei ole. Vakuutustäti katseli minua kuin halpaa makkaraa, meinaanko tosiaan maksaa laskuni suoraan vakuutusyhtiöön. Sain pitkän esittelyn verkossa maksamisen eduista ja hyödyistä. En kertonut hänelle läppärilakostani. Hoidin laskun tilisiirtona pankissa, tosin ilman käsittelymaksua.

Toinen yllätys oli postin hitaus. Kun asuinseudulla on vielä kaksi kirjevapaata päivää, niin jokunen laskuni vietti muutaman ylimääräisen päivän postin suojissa. Asuntoni vastike seuraavalle kuukaudelle ilmestyi verkkopankkiini aina kuukauden toiseksi viimeisenä tiistaina, yleensä noin 20. päivän tienoilla ja maksun eräpäivä on aina veloitettavan kuukauden ensimmäinen tiistai. Syyskuun vastikkeeni oli valmis 20. elokuuta, mutta sain laskun postitse vasta 31. elokuuta. Maksuaikaa jäi hulppeat kolmisen päivää.

Kokeiluni aikana kohtasin yrityksiä, joilla ei enää ole paperista laskutusta tai sitten se maksullista. Voi niitä, joilla ei ole verkkopankkia tai muuta digitaalista maksusysteemiä. Tein muuten kivan laskelman. Elo- ja syyskuiden laskujeni summa oli x euroa, kokeiluni ansiosta maksoin lisäksi noin kolmanneksen lisää erilaisia käsittely- tai toimituskuja. Minusta se on aika paljon.

Unenlaatu oli kokeiluni positiivisin asia. Kun joka iltainen tietokoneen kanssa seurustelu jäi pois, uni parani, kun silmissä ei enää vilissyt kirkkaita valoja. En enää pähkäillyt unissani tietokoneen asennuksia tai virheilmoituksia, sen sijaan saatoin makoilla palmupuiden katveessa kiireettömästi.

Tunnen suurta sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, joilla ei ole minkäänlaista tietokonetta tai älypuhelinta elämäänsä sulostuttamassa. Kuinka paljon jääkään aikaa kaikelle yleishyödylliselle kuten haravoinnille, halonhakkuulle tai ihan vaan naapurin luona kyläilemiselle, kun ymmärtää elämän olevan lähempänä kuin hiiren klikkauksen takana.

sunnuntai, 22. heinäkuu 2018

Seuraavat 24 tuntia?

Kirjoitin edellisen kerran noin kuukausi sitten, sääpäivyriini olen kirjoittanut sateesta, tuulesta ja hieman kylmähköstä kelistä. Tänään on toisin. Huoneistoni ulkolämpömittarit ovat jumiutuneet noin hellelukemiin, parhaimmillaan taisi olla peräti 34 astetta kesäistä hellettä.

En valita, minua ei helle ole toistaiseksi haitannut. Minua on motivoinut tuleva syksy (noin loka-marraskuun vaihde). Asun kivitalossa. Huoneistoni seinät ovat paksua sementtiä ja parkettilattian allakin on sementtinen pohja. Viilennyksistä ja tuuletuksista huolimatta huoneistoni sisälämpötila on noin 35 astetta. Minua ei palele, voin kulkea sisällä huoletta ilman villasukkia. Syksyllä tilanne muuttuu. Jos entiset merkit pitävät paikkaansa, huoneistoni sisälämpötila laskee syksyllä nippa nappa kahteenkymmeneen. Lattia muuttuu todella kylmäksi matoista huolimatta. Talvella tilanne ei paljoa muutu, lämpöpatterit vaikuttavat aika elottomilta ja koko ajan on pieni vilu. Olen siis päättänyt nauttia helteistä täysillä, sillä tiedän, mikä ”kylmyys” asuntoani hallitsee syksymmällä.

Eilen lauantaina iltapäivällä kuuntelin radiosta paikallisuutiset. Terhakka juontaja lupasi säätiedotuksessaan pientä muutosta vallitsevaan säätilaan. Asuinpaikkakunnalleni luvattiin voimakkaita ukkosia, puuskaista tuulta ja niiden myötä myös kunnon vesisateita. Tuosta säätiedotuksesta on kulunut nyt reilut 24 tuntia, koko aikana on ollut vain yksi noin kahden minuutin mittainen pieni sadekuuro. Ulkolämpötila on säilynyt 30 asteessa, tosin ilma on jotenkin painostavan tuntuinen. Taivaalla ei näy edes kunnon sadepilviä, aurinko vain jatkaa työvuoroaan.

Yksi entinen työkaverini on espanjalainen. Viestittelemme säännöllisesti. Hän yllätti minut, sillä hän onnistui järjestämään itselleen seminaarimatkan asuinpaikkakunnalleni. Totta kai minä tarjosin yösijan residenssistäni. Hän vietti kaksi hikistä päivää seminaarissaan virka-asussaan ja loput kolme päivää kiertelimme lähiseutuja, vietimme yhden päivän kesämökillänikin. Hän on kerran käynyt täällä työmatkallaan keskellä marraskuun loskakelejä, joten nyt hän koki uuden shokin, kun lämpömittari näytti hellelukemia.

Espanjalainen ihmetteli edelleen asioita, jotka ovat meille suomalaisille päivänselviä. Ohessa pieni osa hänen ihmettelyistään:

1)      Tietenkin yötön yö. Hän ei osannut nukkua kunnolla, koska oli liian valoisaa. Pimennysverhotkaan eivät auttaneet. Tosin loppuviikosta hän oli jo sopeutunut vallitsevaan tilanteeseen, kenties pakosta.

2)      Kesämökkini sääsket, paarmat ja muut öttiäiset. Ne olivat kaikki minun kimpussani, espanjalainen vain ihmetteli huitomistani.

3)      Hanavesi oli kuin suurikin ihme, kun hän joi sitä. Minun taloudessani eivät kaupan vesipullot juhli.

4)      Zefyr, Polka ja kumppanit eli suomalaiset mansikat ja niiden makeus sekä tuoreus. No, ovathan ne hieman parempia kuin täällä alkukeväästä myytävät espanjalaiset ”kumipallomansikat”.

5)      Ruokatarvikkeiden puhtaus ja yleistentilojen siisteys.

6)      Näimme ostosreissullamme mielenkiintoisen tapahtuman, mikä aiheutti espanjalaiselle päänvaivaa. Miten vastuuntuntoinen äiti voi laittaa kouluikäisen tyttönsä taksiin ja antaa rahat sekä osoitteen taksikuskille. (Äiti oli kuulemma menossa työhönsä ja tytär kotiinsa ostoksensa kanssa, joten äiti ei voinut kuskata tytärtään).

7)      Suomalainen metsä ja sen hiljaisuus. Kävimme mökkireissulla jo katselemassa mustikoiden tilannetta. Metsäreissumme huipentuma oli sekä minulle että espanjalaiselle tulomme peltoaukealle, jonka toisessa päässä kökötti hirvi viettämässä lounashetkeään.

Kuulemani mukaan espanjalaiselle ei jäänyt seminaarimatkastaan pahempia traumoja. Hän hikoilee toimistossaan vielä tämän kuukauden, kunnes suuntaa kesälomalleen. Minä myös nautin trooppisesta ilmamassasta, mikä tuntuu jämähtäneen asuinpaikkakuntani päälle.

torstai, 28. kesäkuu 2018

Apila ja Orvokki

Hieman yli seitsemänkymppinen pariskunta viettää kesänsä maaseudulla. En enää muista, kumman lapsuudenkoti on heidän kesämökkinään, mutta väliäkö sillä. Pariskunta on hyvässä kunnossa, rouva puuhailee puutarhassaan ja herra on näppärä käsistään. Pari viikkoa sitten herra kompastui kaupunkiasuntonsa portaissa, kun oli tyhjentämässä postilaatikkoaan. Oikeaan ranteeseen tuli pieni vamma ja seurauksena oli pakkolepoa, joka on puuhakkaalle miehelle ongelma.

Pariskunta pitää kesäpaikassaan muutamaa eläintä. Kaupungista tulee kissa yleensä mukana, mutta naapuritalosta lainataan kesäksi jokin toinen eläin. Viime kesänä heillä oli kaksi veikeää possua kesäpäiviä piristämässä omassa aitauksessaan. Apila ja Orvokki ovat tämän kesän hoidokit. He ovat vuohia, Apila mustavalkea ja Orvokki hieman vähemmän mustavalkea.

Koska herran käsi oli paketissa, rouva pyysi minua talkoisiin. Pihalta kaadetut koivut piti sahata ja pilkkoa talveksi kuivumaan. Suostuin tarjoukseen ilomielin; ruokapalkka ja sauna urakoinnin päätteeksi. Ilma oli mitä mainioin urakkaani, tosin rouva ja herra auttoivat minua kuntonsa mukaan. Puuha sujui sutjakkaasti.

Kuten kaikki vuohen omistajat tietävät, vuohi on utelias, leikkisä ja seurallinen. Niin myös Apila ja Orvokkikin, jotka seurasivat urakointiamme herkeämättä, osin vaarallisen lähellä hakkuupölkkyäni. Heitä piti välillä rapsuttaa, heille piti jutella, heidän kanssaan piti leikkiä. He seurasivat jokaista liikettäni, he seurasivat jopa liiteriin ja takaisin. Pariskunnan kissa toimi työmaan mestarina valvoen halonhakkuuni sujumista kaikkien sääntöjen mukaan. Apila ja Orvokki eivät ole tyhmiä. Kun he välillä söivät ruohoa ja muutenkin kuljeskelivat työmaani ympärillä, niin yhdessä välissä he rimpuilivat liiterin katolle. Liiterin takana oleva sorakasa ja pieni lautakasa olivat oivia askelmia vuohille kohti liiterin katonharjaa.

Urakkani onnistui hyvin. Ruoka- ja kahvihuolto toimivat moitteettomasti. Sauna ja pulahdus järveen olivat päiväni huipennukset. Mutta kieltämättä Apila ja Orvokki tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Kävin rouvan ja herran kanssa vielä naapuritalossa iltakahvilla ja tervehtimässä Apilan ja Orvokin 20 toveria. Jos olisin ujo, olisin häkeltynyt saamastani huomiosta, sillä tietäähän sen, miten vuohilauman kanssa käy.

Naapurin emäntä tekee itse vuohenjuustoa, sain mukaani pienen palan. Emännän mukaan juuston teko on helppoa, kun sitä hieman muokkaa. Tässä hänen antamansa ohje vuohenjuuston tekoon pääpiirteissään:

1)      Tarvitset 1,5 litraa vuohenmaitoa, 3 kananmunaa, 4 dl piimää ja suolaa.

2)      Sekoita munat ja piimä.

3)      Kuumenna maito lämpömittarin avulla 75 asteeseen.

4)      Lisää muna-piimäseos maitoon ja kiehauta pohjaa myöten. Sekoita sen verran, että seos juuri ja juuri kuplii.

5)      Nosta keitoksesi lämpimään paikkaan noin tunniksi (=seos juustoutuu). => Juustomassa jää kattilaan päällimmäiseksi heran valuessa pohjalle.

6)      Siivilöi juustomassa muottiin ja lisää suolaa oman makusi mukaan.

7)      Siirrä muotti jääkaappiin, jossa muotti saa olla yön yli (mielellään noin 10-12 tuntia).

8)      Kumoa juustoa tarjolle ja nauti. Erinomaista sellaisenaan, mutta todella hyvää moussakan, lasagnen tai uuniruokien lisukkeena. NAM!

 

torstai, 7. kesäkuu 2018

Halolla päähän...

Ilma viileni, toivottavasti vain hetkellisesti. Päätin eilen lähteä päiväksi kesämökilleni puuhailemaan viileään ulkoilmaan ja lämmittää päivän päätteeksi saunan. Mikä sen mukavampaa kuin katsella järveä saunan jälkeen, kun hyttysistäkään ei ole vielä riesaa.

Ruohonleikkuu sujui jo rutiinilla. Osaan sen vaikka silmät ummessa. Aidan maalauskin sujui kuin ammattilaisella. Olin vauhdissa, motivaationi oli korkealla. Sitten keksin, että saunaa varten pitää ottaa kunnon hiki.

Vähän aikaa sitten kaadoin pihalta pari isoa koivua, ne kun tuntuivat varjostavan ikävästi näkymääni keittiöstä laiturille. Oksia tuli paljon ja koivunrungot sahasin lyhyiksi. Jo edellisellä mökkikäynnilläni pilkoin oksat ja aloitin runkojen halkaisun pienemmiksi klapeiksi vähän kuin kuivumaan kesän yli. No eilen keksin, että saan sopivan saunahien jatkaessani klapien tekoa perinteisesti kirveellä pilkkoen.

Klapien teko sujui ilman ongelmia, koivut halkesivat melkein ajatuksen voimalla. Kovin suurta voimain ponnistusta klapien teko ei tuntunut tarjoavan. Ilma oli mukavan viileä, hyttysiä ei ollut mailla halmeillakaan ja naapuritalon kollikin kävi vain moikkaamassa myyräjahtiin mennessään.

Klapipinoni kasvoi vauhdilla. Sitten tuli ensimmäinen haastava koivupökkelö, joka oli oksainen ja sitä myöten hieman kiero. Sain pökkelön halki ja aloin tehdä klapeja. Olin pökkelön käsittelyssäni jo voiton puolella, kunnes yhtäkkiä klapi singahti päin näköäni. En ehtinyt reagoida mitenkään. Klapi osui suoraan silmälasieni nurkkaan. Samalla tunsin nenänvarressani kipua ja pyyhkiessäni nenääni käsineeni peittyivät vereen. Ei auttanut kuin mennä juoksujalkaa puhdistamaan haava ja peittämään se laastarilla.

”Toivuttuani” tarkistin tapahtumapaikan. Klapi oli osunut silmälasien yläosaan lähelle nenätukea. Aisat menivät kolmeen osaan. Sinänsä mielenkiintoista, että linssit säilyivät ehjinä. Alkujärkytyksestä toivuttuani jatkoin klapien tekoa, tosin hieman varovaisemmin ilman suojalaseja.

Saunaa lämmittäessäni ihailin naamatauluani peilistä. Verta tuli yllättävän vähän, vaikka kyseessä on nenä. Onneksi ”vammani” sijaitsi nenän sivussa, juuri siinä silmälasien nenätyynyjen alapuolella. Päättelin nenätyynyjen raapaisseen klyyvariini muiston klapien teosta. Kävin pikaisesti saunassa ja ajelin takaisin kotiin. Olin ollut kaukaa viisas, sillä olin ottanut myös toiset silmälasini mukaani. Muuten paluumatkani olisi voinut olla hieman haparoivampaa ajelua.

Yön yli nukuttuani tarkistin tilanteen, olin jo varautunut lähtemään terveyskeskuksen akuuttivastaanotolle paikattavaksi. Nenäni oli turvonnut ja toiselta puolen tumman sinertävän mustelman peitossa, kuin nyrkkeilijällä ainakin. Itse vamma vaikutti olevan nenätyynyn raapaisema isohko palkeenkieli. Kipua ei ollut, joten päätin selvitä päivän laastarilla ja jättää akuuttivastaanoton enemmän sitä tarvitseville.

Eniten minua tietenkin harmittaa silmälasieni kohtalo, moniteholinssit eivät ole halpaa lystiä. Menetin kotityössä käytettävät lasit, mutta onneksi minulla on toiset ”edustuslasit” samoilla ominaisuuksilla. Ne saavat kelvata vähän aikaa ennen kuin laitan uuden kotilasit. Toisaalta menetin vain tavaraa, entä jos olisinkin tehnyt klapeja ilman laseja. Isku olisi osunut suoraan toiseen silmääni ja vamma olisi voinut olla pahempi. Tosin onhan aika mairittelevaa, kun nenänvarteni on murjotun näköinen. Riittääpä kanssaihmisillä ihmeteltävää.

Tässä vaiheessa varmaan joku trendipelle ihmettelee, miksi en käyttänyt halkomis- tai klapikonetta. Miksi kaikki pitäisi automatisoida? Perinteinen halonhakkuu kirveellä on paljon tehokkaampaa ja luontoa rakastavampaa. Se käy oikein hyvin kuntoharjoittelusta, siinä saa hien ja saa olla ulkoilmassa. Oikeaoppinen halonhakkuu ei ole voimalaji, se on tekniikkalaji.