perjantai, 21. joulukuu 2018

Onko kohta joulu?

Edellisestä kirjoituksestani on vierähtänyt jo tovi, olen ollut kiireinen muiden asioiden vuoksi.

Vietän tänä vuonna erikoista joulua. Minulla ei ole ensimmäistäkään joulukoristetta tai sähkökynttelikköä. En laita edes joulukuusta, enkä ole ostanut ainoatakaan joululahjaa, en edes sitä pakollista konvehtirasiaa. Kaikesta puutteellisuudestani huolimatta aion viettää rentouttavan joulun, juuri sellaisen oman näköiseni.

Isäni nukkui pois marraskuun lopussa. Vaikka tiesin hänen viettävän viimeistä joulun alusaikaa ja olin varautunut hänen poismenoonsa, niin kuitenkin jossain sisimmässäni kaivertaa ikävä. Tänään hautasimme isän, hän sai arvoisensa hautajaiset läheistensä ja ystäviensä parissa. Kukin läsnäolija suri tavallaan, toiset voimakkaammin kuin toiset. Minä olin tyyni ja rauhallinen, koska se oli isäni tahto, kuten hän kerran sen minulle sanoi. Minulla oli hyvä isä: vaatimaton, puuhakas, urheilullinen ja hyvä keskustelukumppani.

Tässä on siis syy, minkä vuoksi en ole valmistellut joulua. Aika on mennyt, onneksi, hautajaisjärjestelyihin, mitkä muuten eivät olekaan ihan läpihuutojuttu. On osattava hahmottaa kokonaisuus ja päämäärä, sen jälkeen voi keskittyä pieniin osatekijöihin. Hautajaisten suunnittelu on kuin työelämän projekti, jossa vähintään yhden omaisen tulisi olla aktiivinen suunnittelija, joka samalla tukee surevia, mutta pitää kokonaisuuden vaatimat langat käsissään. Minä taisin olla meistä omaisista se aktiivisin, ehkä entisen työni ansiosta.

Suurin yllätys lävähti vasten kasvoja poismenon jälkeisenä ensimmäisenä arkipäivänä. Me surevat omaiset emme olisi uskoneet, kuinka varattuja seurakunnan tilat ovat näin joulun alla, sillä isäni tahtoa noudattaen halusimme tavallisen arkkuhautauksen ja seurakuntasalin muistotilaisuutta varten. Oli jos jonkinlaista joululaulusessiota, ompeluseuran pikkujoulua, päiväkerhon joulujuhlaa, parit häät ja jopa yhden työyhteisön jouluhartaus. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, että onneksi saimme ajan tälle päivälle, näinkin lähelle joulua. Jos tilaisuutemme olisi ollut aiemmin, niin kieltämättä suunnitteluaika olisi jäänyt liian lyhyeksi ja tuloksena olisi ollut hätäisesti kasattu tilaisuus.

Muistotilaisuuden tarjoilu toimi moitteettomasti. Ruokaa ja kahvileipää jäi vielä kotiin vietäväksikin. Osallistuja-arviomme osui melko hyvin kohdalleen, muutama tuttava kärsii flunssasta tai muusta vaivasta, mutta pääsääntöisesti kaikki tulivat. Muistotilaisuus oli kuin sukujuhla. Jos olen nähnyt lähes kuusi sitten erästä sukulaistani, niin nyt oli vihdoin aika vaihtaa kuulumisia ihan kasvotusten. Oli oikeastaan kiva, kun eräs isäni työkaveri muisteli isääni, kuulin monta uutta asiaa ja osa kadoksissa olleista muistoista loksahti paikoilleen. Pappi oli hyvä ja asiallinen, yleensähän pappi on joko liian terhakka tai sitten aivan kadoksissa omien jaarittelujensa kanssa. Palautteen perusteella isäni hautajaiset olivat onnistuneet.

Suruaika ja sen vietto riippuvat viettäjästään, olen surrut omalla tavallani. Suru on henkilökohtainen. Mutta joka paikassa, missä toin esille viettäväni suruaikaa, sain erikoisen vastaanoton. Vastapuoli meni joko täysin lukkoon, hiljaiseksi ja keskustelu saattoi loppua kovinkin lyhyeen, vaikka olisin halunnut kuunnella uusimpia juoruja. Isäni kuoli viikonloppuna. Menin seuraavana päivänä äitini luokse, sillä arvelin hänen kaipaavan toisen ihmisen läsnäoloa. Poikkesin mennessäni ruokakaupassa ja ostin valkoisia kukkia sekä täytekakun, jos vaikka joku naapurin rouva tai muut tuttu poikkeaa äitini luona kahvilla. Nostin ostokseni kassahihnalle. Kassan nuori poju tokaisi hieman hymyillen, että taitaa olla juhlat tiedossa. Totesin vain isäni kuolleen edellisenä iltana, poju meni täysin hämilleen, taisi hieman järkyttyäkin.

Olen siis onnistunut sulkemaan jouluhössötyksen pois ajatuksistani. Olen mielenkiinnolla ja hieman vahingoniloisena seurannut muiden ihmisten säntäilyä jouluostoksillaan. Kävin eilen ruokakaupassa, ostin vain leipää ja maitoa. Taisin olla kassajononi helpoin asiakas, kun katsoin muiden ostoskärryjä. En edelleenkään ymmärrä intoa ostaa pullotettua vettä kanisterikaupalla. Pitääkö joulupöydässä olla lähdevettä, onko se hienompaa kuin tavallinen hanavesi? Kuinkahan moni joulunviettäjä syö itsensä taas ähkyyn, ja kuinka paljon jouluruuista menee jätesankoon pelkästään kyllästymisen vuoksi? Tuttu ja turvallinen ruokakauppani on ruokamarket, joka on avoinna kaikkina joulun päivinä, en siis osta ruokaa varastoon, muistotilaisuudesta ylijäänyttä ruokaakin sain mukaani. Imurointi saa olla joulusiivoukseni, annan pölykoirillekin kerrankin kunnon joulun.

Ei muuta kuin hyvää ja rauhallista joulua kaikille ikään, sukupuoleen, ulkonäköön, uskontoon ym. katsomatta!

keskiviikko, 24. lokakuu 2018

Mööpelit

Tänään oli ihanteellinen siivoussää, sillä ulkona oli viileä ja kuiva syyssää. Laitoin huushollini jo talvikuntoon vähän kuin täydenkuun kunniaksi. Miten raikas tuulahdus tulikaan residenssiini levittäessäni kesällä pesemäni matot.

Jostain kumman syystä päätin siivota hieman toisin kuin aikaisemmin. Vaihdoin huonekalujen paikkoja, ripustin uudet verhot jokaiseen ikkunaan ja urakkani kruunuksi ripustin ensimmäisen ja ehkä ainoan jouluvalon olohuoneen ikkunaan.

Olen tässä nyt totutellut muutaman tunnin uuteen sisustukseeni. Kun ennen tuijottelin vastapäisen talon parkkipaikalle läppäriäni käyttäessä, niin nyt koko työpöytä on aivan toisessa huoneessa. Entisestä makuuhuoneestani tuli uusi työhuoneeni ja entisestä makuuhuoneesta uusi makuuhuoneeni. Suurin homma oli siirtää koko seinän pituinen kirjahyllyni uuteen osoitteeseen läppärini kanssa. Onneksi tuttavani piipahti siivouskahville, joten huonekalujen siirtelyt sujuivat ilman suurempia voimain ponnistuksia.

Olohuoneessa muutin kalusteiden paikkaa aika radikaalisti. Onneksi kaapistani löytyi tarpeeksi pitkä antennijohto televisiolle, sillä entisessä paikassaan toosalle riitti reilun metrin antennijohto. Keittiö on nyt todellinen kyttäyspaikka, koska ruokapöytä on ikkunan edessä, josta on suora näköyhteys pihalle ja naapuritaloihin.

Kuten arvaatte, uusi järjestys on aiheuttanut jo outoja tuntemuksia. On jotenkin outoa kirjoittaa uudessa paikassa, samoin television katselu tuntui hassulta. Muutaman kerran olen jo kolhaissut itseäni huonekaluihin, sillä olin jo tottunut entiseen järjestykseen niin hyvin, että osasin jopa pimeässä liikkua itseäni kolhimatta. Nyt myös sähköjohdot näkyvät paikoin ehkä liiankin selvästi, kun ennen ne luikertelivat kalusteiden takana. Yllätyin, kuinka paljon huonekalut jättävät jälkiä lattiaan, vaikka jalat ovat olleet pehmustetut. Entinen sohvan sijainti näkyy kohtalaisen selvästi.

Nyt uudenjärjestyksen myötä olen tajunnut, kuinka paljon matoilla ja verhoilla voi muuttaa huoneen ilmettä. Entiset olohuoneen matot löysivät tiensä uudistuneeseen työhuoneeseen, karvalankamatto tuntuu kieltämättä mukavalta tässä läppärini ääressä istuessa. Tein uudesta makuuhuoneesta punaisen, mikä sai tuttavani hymyilemään pirullisesti. Keittiön punaiset matot lojuvat uudistuneessa nukkumatilassani, minkä kruunaa punakuviolliset verhot. Täytyy tunnustaa, että verhot ovat hyvännäköiset, vaikka ovat heräteostos.

Viikonloppuna täytyy testata, millä strategialla uudistunut asuntoni imuroidaan. Siinä, missä ennen saatoin imuroida suorilla vedoilla, niin nyt siinä saattaakin olla huonekalu kierrettävänä. Joulukuusen paikka jäi kyllä miettimättä, mutta onhan tässä vielä aikaa ennen kuin sen tuo sisälle.

maanantai, 15. lokakuu 2018

Yllytyshulluna

Edellisen kerran kirjoittaessani elimme keskellä hellekautta. Tänään palatessani jälleen areenoille on syksy parhaimmillaan, talvirenkaat jo vaihdetut ja jossakin loistavat jo jouluvalot.

Syy poissaolooni on mieleni pimeämpi puoli, olen nimittäin joskus yllytyshullu. Syntymäpäiväni aikaan löin tuttavani kanssa vetoa, kumpi meistä kestää pitemmän aikaa ilman tietokonetta ja älypuhelimen näpertelyä. Kumpikaan meistä ei välttämättä tarvitse työssään tietokonetta, joten sen suhteen veikkaus oli helppo. Kumpikaan meistä ei myöskään ole mikään verkoilla notkuja eli sekin edesauttoi, tai niin me ainakin luulimme. Aloitimme kokeilumme maanantaina 30. heinäkuuta, jolloin muutimme kaikki laskutustietomme paperiversioihin, ei siis yhtään e-laskua sähköpostina.

Minä voitin. Tuttavani kesti lokakuun seitsemänteen päivään saakka, minä sinnittelin vielä viikon eli vietin tietokoneesta vapaata noin 76 vuorokautta. Kokeilumme oli meille kummallekin mielenkiintoinen, kirjasimme samoja havaintoja. Kun avasin tietokoneeni eilen illalla, salasanani olivat vanhentuneet ja muutama päivitys odotti kiltisti lataamistaan. Koneeni kuntoon saattaminen vei minulta noin neljä tuntia. Sähköposteja oli tullut yllättävän vähän, mikä yllätti ainakin minut.

Kuten niin moni muukin asia, niin tietokoneen jäähy toi vieroitusoireita. Olin jotenkin tottunut joka iltaiseen hetkeen tietokoneeni kanssa, mutta selvisin siitä keksimällä muuta puuhaa. Tosin nyt iltojen pimetessä kaipasin tietokoneeni näppäilyä silloin tällöin. Kirjat, radio ja televisio täyttivät tietokoneella vietetyn aikani.

Mikä kokeilussa yllätti? Laskujenmaksu oli ensimmäinen hauskuus, varsinkin jos ei käytä erityistä maksuautomaattia. Kuten joskus muinoin laskuni tulivat nytkin postitse. Jos laskun maksaa pankintiskille, siitä menee käsittelymaksu, joka tuntuu olevan melko hintava pankista riippumatta. Jokainen pankintiskillä käyntini vei tililtämi keskimäärin viitisen euroa laskulta. Kun erään jäsenyhdistykseni vuosimaksu on kolme euroa vuodelta, niin riemuni repesi huomatessani käsittelymaksun olevan jäsenmaksuani suurempi.

Vakuutusmaksuni ilmestyi kiltisti kotiini isossa kirjekuoressa kesken kokeiluani. Taapersin lasku kainalossa vakuutusyhtiöni kassalle maksamaan laskun käteisellä. Se oli virhe, sillä eihän nykypäivän turvattomassa maailmassa vakuutusyhtiöt enää huolikaan käteistä rahaa, koska mitään kassaa ei ole. Vakuutustäti katseli minua kuin halpaa makkaraa, meinaanko tosiaan maksaa laskuni suoraan vakuutusyhtiöön. Sain pitkän esittelyn verkossa maksamisen eduista ja hyödyistä. En kertonut hänelle läppärilakostani. Hoidin laskun tilisiirtona pankissa, tosin ilman käsittelymaksua.

Toinen yllätys oli postin hitaus. Kun asuinseudulla on vielä kaksi kirjevapaata päivää, niin jokunen laskuni vietti muutaman ylimääräisen päivän postin suojissa. Asuntoni vastike seuraavalle kuukaudelle ilmestyi verkkopankkiini aina kuukauden toiseksi viimeisenä tiistaina, yleensä noin 20. päivän tienoilla ja maksun eräpäivä on aina veloitettavan kuukauden ensimmäinen tiistai. Syyskuun vastikkeeni oli valmis 20. elokuuta, mutta sain laskun postitse vasta 31. elokuuta. Maksuaikaa jäi hulppeat kolmisen päivää.

Kokeiluni aikana kohtasin yrityksiä, joilla ei enää ole paperista laskutusta tai sitten se maksullista. Voi niitä, joilla ei ole verkkopankkia tai muuta digitaalista maksusysteemiä. Tein muuten kivan laskelman. Elo- ja syyskuiden laskujeni summa oli x euroa, kokeiluni ansiosta maksoin lisäksi noin kolmanneksen lisää erilaisia käsittely- tai toimituskuja. Minusta se on aika paljon.

Unenlaatu oli kokeiluni positiivisin asia. Kun joka iltainen tietokoneen kanssa seurustelu jäi pois, uni parani, kun silmissä ei enää vilissyt kirkkaita valoja. En enää pähkäillyt unissani tietokoneen asennuksia tai virheilmoituksia, sen sijaan saatoin makoilla palmupuiden katveessa kiireettömästi.

Tunnen suurta sympatiaa niitä ihmisiä kohtaan, joilla ei ole minkäänlaista tietokonetta tai älypuhelinta elämäänsä sulostuttamassa. Kuinka paljon jääkään aikaa kaikelle yleishyödylliselle kuten haravoinnille, halonhakkuulle tai ihan vaan naapurin luona kyläilemiselle, kun ymmärtää elämän olevan lähempänä kuin hiiren klikkauksen takana.

sunnuntai, 22. heinäkuu 2018

Seuraavat 24 tuntia?

Kirjoitin edellisen kerran noin kuukausi sitten, sääpäivyriini olen kirjoittanut sateesta, tuulesta ja hieman kylmähköstä kelistä. Tänään on toisin. Huoneistoni ulkolämpömittarit ovat jumiutuneet noin hellelukemiin, parhaimmillaan taisi olla peräti 34 astetta kesäistä hellettä.

En valita, minua ei helle ole toistaiseksi haitannut. Minua on motivoinut tuleva syksy (noin loka-marraskuun vaihde). Asun kivitalossa. Huoneistoni seinät ovat paksua sementtiä ja parkettilattian allakin on sementtinen pohja. Viilennyksistä ja tuuletuksista huolimatta huoneistoni sisälämpötila on noin 35 astetta. Minua ei palele, voin kulkea sisällä huoletta ilman villasukkia. Syksyllä tilanne muuttuu. Jos entiset merkit pitävät paikkaansa, huoneistoni sisälämpötila laskee syksyllä nippa nappa kahteenkymmeneen. Lattia muuttuu todella kylmäksi matoista huolimatta. Talvella tilanne ei paljoa muutu, lämpöpatterit vaikuttavat aika elottomilta ja koko ajan on pieni vilu. Olen siis päättänyt nauttia helteistä täysillä, sillä tiedän, mikä ”kylmyys” asuntoani hallitsee syksymmällä.

Eilen lauantaina iltapäivällä kuuntelin radiosta paikallisuutiset. Terhakka juontaja lupasi säätiedotuksessaan pientä muutosta vallitsevaan säätilaan. Asuinpaikkakunnalleni luvattiin voimakkaita ukkosia, puuskaista tuulta ja niiden myötä myös kunnon vesisateita. Tuosta säätiedotuksesta on kulunut nyt reilut 24 tuntia, koko aikana on ollut vain yksi noin kahden minuutin mittainen pieni sadekuuro. Ulkolämpötila on säilynyt 30 asteessa, tosin ilma on jotenkin painostavan tuntuinen. Taivaalla ei näy edes kunnon sadepilviä, aurinko vain jatkaa työvuoroaan.

Yksi entinen työkaverini on espanjalainen. Viestittelemme säännöllisesti. Hän yllätti minut, sillä hän onnistui järjestämään itselleen seminaarimatkan asuinpaikkakunnalleni. Totta kai minä tarjosin yösijan residenssistäni. Hän vietti kaksi hikistä päivää seminaarissaan virka-asussaan ja loput kolme päivää kiertelimme lähiseutuja, vietimme yhden päivän kesämökillänikin. Hän on kerran käynyt täällä työmatkallaan keskellä marraskuun loskakelejä, joten nyt hän koki uuden shokin, kun lämpömittari näytti hellelukemia.

Espanjalainen ihmetteli edelleen asioita, jotka ovat meille suomalaisille päivänselviä. Ohessa pieni osa hänen ihmettelyistään:

1)      Tietenkin yötön yö. Hän ei osannut nukkua kunnolla, koska oli liian valoisaa. Pimennysverhotkaan eivät auttaneet. Tosin loppuviikosta hän oli jo sopeutunut vallitsevaan tilanteeseen, kenties pakosta.

2)      Kesämökkini sääsket, paarmat ja muut öttiäiset. Ne olivat kaikki minun kimpussani, espanjalainen vain ihmetteli huitomistani.

3)      Hanavesi oli kuin suurikin ihme, kun hän joi sitä. Minun taloudessani eivät kaupan vesipullot juhli.

4)      Zefyr, Polka ja kumppanit eli suomalaiset mansikat ja niiden makeus sekä tuoreus. No, ovathan ne hieman parempia kuin täällä alkukeväästä myytävät espanjalaiset ”kumipallomansikat”.

5)      Ruokatarvikkeiden puhtaus ja yleistentilojen siisteys.

6)      Näimme ostosreissullamme mielenkiintoisen tapahtuman, mikä aiheutti espanjalaiselle päänvaivaa. Miten vastuuntuntoinen äiti voi laittaa kouluikäisen tyttönsä taksiin ja antaa rahat sekä osoitteen taksikuskille. (Äiti oli kuulemma menossa työhönsä ja tytär kotiinsa ostoksensa kanssa, joten äiti ei voinut kuskata tytärtään).

7)      Suomalainen metsä ja sen hiljaisuus. Kävimme mökkireissulla jo katselemassa mustikoiden tilannetta. Metsäreissumme huipentuma oli sekä minulle että espanjalaiselle tulomme peltoaukealle, jonka toisessa päässä kökötti hirvi viettämässä lounashetkeään.

Kuulemani mukaan espanjalaiselle ei jäänyt seminaarimatkastaan pahempia traumoja. Hän hikoilee toimistossaan vielä tämän kuukauden, kunnes suuntaa kesälomalleen. Minä myös nautin trooppisesta ilmamassasta, mikä tuntuu jämähtäneen asuinpaikkakuntani päälle.

torstai, 28. kesäkuu 2018

Apila ja Orvokki

Hieman yli seitsemänkymppinen pariskunta viettää kesänsä maaseudulla. En enää muista, kumman lapsuudenkoti on heidän kesämökkinään, mutta väliäkö sillä. Pariskunta on hyvässä kunnossa, rouva puuhailee puutarhassaan ja herra on näppärä käsistään. Pari viikkoa sitten herra kompastui kaupunkiasuntonsa portaissa, kun oli tyhjentämässä postilaatikkoaan. Oikeaan ranteeseen tuli pieni vamma ja seurauksena oli pakkolepoa, joka on puuhakkaalle miehelle ongelma.

Pariskunta pitää kesäpaikassaan muutamaa eläintä. Kaupungista tulee kissa yleensä mukana, mutta naapuritalosta lainataan kesäksi jokin toinen eläin. Viime kesänä heillä oli kaksi veikeää possua kesäpäiviä piristämässä omassa aitauksessaan. Apila ja Orvokki ovat tämän kesän hoidokit. He ovat vuohia, Apila mustavalkea ja Orvokki hieman vähemmän mustavalkea.

Koska herran käsi oli paketissa, rouva pyysi minua talkoisiin. Pihalta kaadetut koivut piti sahata ja pilkkoa talveksi kuivumaan. Suostuin tarjoukseen ilomielin; ruokapalkka ja sauna urakoinnin päätteeksi. Ilma oli mitä mainioin urakkaani, tosin rouva ja herra auttoivat minua kuntonsa mukaan. Puuha sujui sutjakkaasti.

Kuten kaikki vuohen omistajat tietävät, vuohi on utelias, leikkisä ja seurallinen. Niin myös Apila ja Orvokkikin, jotka seurasivat urakointiamme herkeämättä, osin vaarallisen lähellä hakkuupölkkyäni. Heitä piti välillä rapsuttaa, heille piti jutella, heidän kanssaan piti leikkiä. He seurasivat jokaista liikettäni, he seurasivat jopa liiteriin ja takaisin. Pariskunnan kissa toimi työmaan mestarina valvoen halonhakkuuni sujumista kaikkien sääntöjen mukaan. Apila ja Orvokki eivät ole tyhmiä. Kun he välillä söivät ruohoa ja muutenkin kuljeskelivat työmaani ympärillä, niin yhdessä välissä he rimpuilivat liiterin katolle. Liiterin takana oleva sorakasa ja pieni lautakasa olivat oivia askelmia vuohille kohti liiterin katonharjaa.

Urakkani onnistui hyvin. Ruoka- ja kahvihuolto toimivat moitteettomasti. Sauna ja pulahdus järveen olivat päiväni huipennukset. Mutta kieltämättä Apila ja Orvokki tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Kävin rouvan ja herran kanssa vielä naapuritalossa iltakahvilla ja tervehtimässä Apilan ja Orvokin 20 toveria. Jos olisin ujo, olisin häkeltynyt saamastani huomiosta, sillä tietäähän sen, miten vuohilauman kanssa käy.

Naapurin emäntä tekee itse vuohenjuustoa, sain mukaani pienen palan. Emännän mukaan juuston teko on helppoa, kun sitä hieman muokkaa. Tässä hänen antamansa ohje vuohenjuuston tekoon pääpiirteissään:

1)      Tarvitset 1,5 litraa vuohenmaitoa, 3 kananmunaa, 4 dl piimää ja suolaa.

2)      Sekoita munat ja piimä.

3)      Kuumenna maito lämpömittarin avulla 75 asteeseen.

4)      Lisää muna-piimäseos maitoon ja kiehauta pohjaa myöten. Sekoita sen verran, että seos juuri ja juuri kuplii.

5)      Nosta keitoksesi lämpimään paikkaan noin tunniksi (=seos juustoutuu). => Juustomassa jää kattilaan päällimmäiseksi heran valuessa pohjalle.

6)      Siivilöi juustomassa muottiin ja lisää suolaa oman makusi mukaan.

7)      Siirrä muotti jääkaappiin, jossa muotti saa olla yön yli (mielellään noin 10-12 tuntia).

8)      Kumoa juustoa tarjolle ja nauti. Erinomaista sellaisenaan, mutta todella hyvää moussakan, lasagnen tai uuniruokien lisukkeena. NAM!