Ilma viileni, toivottavasti vain hetkellisesti. Päätin eilen lähteä päiväksi kesämökilleni puuhailemaan viileään ulkoilmaan ja lämmittää päivän päätteeksi saunan. Mikä sen mukavampaa kuin katsella järveä saunan jälkeen, kun hyttysistäkään ei ole vielä riesaa.

Ruohonleikkuu sujui jo rutiinilla. Osaan sen vaikka silmät ummessa. Aidan maalauskin sujui kuin ammattilaisella. Olin vauhdissa, motivaationi oli korkealla. Sitten keksin, että saunaa varten pitää ottaa kunnon hiki.

Vähän aikaa sitten kaadoin pihalta pari isoa koivua, ne kun tuntuivat varjostavan ikävästi näkymääni keittiöstä laiturille. Oksia tuli paljon ja koivunrungot sahasin lyhyiksi. Jo edellisellä mökkikäynnilläni pilkoin oksat ja aloitin runkojen halkaisun pienemmiksi klapeiksi vähän kuin kuivumaan kesän yli. No eilen keksin, että saan sopivan saunahien jatkaessani klapien tekoa perinteisesti kirveellä pilkkoen.

Klapien teko sujui ilman ongelmia, koivut halkesivat melkein ajatuksen voimalla. Kovin suurta voimain ponnistusta klapien teko ei tuntunut tarjoavan. Ilma oli mukavan viileä, hyttysiä ei ollut mailla halmeillakaan ja naapuritalon kollikin kävi vain moikkaamassa myyräjahtiin mennessään.

Klapipinoni kasvoi vauhdilla. Sitten tuli ensimmäinen haastava koivupökkelö, joka oli oksainen ja sitä myöten hieman kiero. Sain pökkelön halki ja aloin tehdä klapeja. Olin pökkelön käsittelyssäni jo voiton puolella, kunnes yhtäkkiä klapi singahti päin näköäni. En ehtinyt reagoida mitenkään. Klapi osui suoraan silmälasieni nurkkaan. Samalla tunsin nenänvarressani kipua ja pyyhkiessäni nenääni käsineeni peittyivät vereen. Ei auttanut kuin mennä juoksujalkaa puhdistamaan haava ja peittämään se laastarilla.

”Toivuttuani” tarkistin tapahtumapaikan. Klapi oli osunut silmälasien yläosaan lähelle nenätukea. Aisat menivät kolmeen osaan. Sinänsä mielenkiintoista, että linssit säilyivät ehjinä. Alkujärkytyksestä toivuttuani jatkoin klapien tekoa, tosin hieman varovaisemmin ilman suojalaseja.

Saunaa lämmittäessäni ihailin naamatauluani peilistä. Verta tuli yllättävän vähän, vaikka kyseessä on nenä. Onneksi ”vammani” sijaitsi nenän sivussa, juuri siinä silmälasien nenätyynyjen alapuolella. Päättelin nenätyynyjen raapaisseen klyyvariini muiston klapien teosta. Kävin pikaisesti saunassa ja ajelin takaisin kotiin. Olin ollut kaukaa viisas, sillä olin ottanut myös toiset silmälasini mukaani. Muuten paluumatkani olisi voinut olla hieman haparoivampaa ajelua.

Yön yli nukuttuani tarkistin tilanteen, olin jo varautunut lähtemään terveyskeskuksen akuuttivastaanotolle paikattavaksi. Nenäni oli turvonnut ja toiselta puolen tumman sinertävän mustelman peitossa, kuin nyrkkeilijällä ainakin. Itse vamma vaikutti olevan nenätyynyn raapaisema isohko palkeenkieli. Kipua ei ollut, joten päätin selvitä päivän laastarilla ja jättää akuuttivastaanoton enemmän sitä tarvitseville.

Eniten minua tietenkin harmittaa silmälasieni kohtalo, moniteholinssit eivät ole halpaa lystiä. Menetin kotityössä käytettävät lasit, mutta onneksi minulla on toiset ”edustuslasit” samoilla ominaisuuksilla. Ne saavat kelvata vähän aikaa ennen kuin laitan uuden kotilasit. Toisaalta menetin vain tavaraa, entä jos olisinkin tehnyt klapeja ilman laseja. Isku olisi osunut suoraan toiseen silmääni ja vamma olisi voinut olla pahempi. Tosin onhan aika mairittelevaa, kun nenänvarteni on murjotun näköinen. Riittääpä kanssaihmisillä ihmeteltävää.

Tässä vaiheessa varmaan joku trendipelle ihmettelee, miksi en käyttänyt halkomis- tai klapikonetta. Miksi kaikki pitäisi automatisoida? Perinteinen halonhakkuu kirveellä on paljon tehokkaampaa ja luontoa rakastavampaa. Se käy oikein hyvin kuntoharjoittelusta, siinä saa hien ja saa olla ulkoilmassa. Oikeaoppinen halonhakkuu ei ole voimalaji, se on tekniikkalaji.