Poikkesin ruokakaupassa, jossa olen jo vakioasiakas, kun myyjätkin jo tervehtivät niin tuttavallisesti. Kauppareissuni sujui hyvin, vaikka olin unohtanut asialistan keittiöni pöydälle. Ulkomuistista lastasin ostoskärryäni, taisinpa ostaa jotain ylimääräistäkin. Kotiinpäin tullessani tajuntaani iski ostos, jonka olin totaalisesti unohtanut ostaa vakiokaupastani. Suomalaisia tomaatteja oli tarkoitus laittaa lupaamaani kasvislasagneen. Mitä lasagne olisi ilman kotimaisia tomaatteja? No päätin poiketa kotimatkan varrella olevassa pienessä lähikaupassa, jossa en asioi kovinkaan usein.
Ensin silmiini osui iso laari kirsikkatomaattien rasioita. En minä niitä tarvitse, koska yleensä rasioissa on muutama huonompi tomaatti seassa eikä kirsikkatomaatti muutenkaan sovi suunnittelemaani ateriaan. Sitten huomasin toisessa laarissa espanjalaisia tomaatteja, jotka olivat ulkonäöltään kuin hormonihirviöitä. Suomalaisia tomaatteja sisältävä laatikko oli piilotettu salaattipussien taakse, joten muutama tomaatti pussiin ja punnitsemaan. Laatikon reunassa oli numero vaakaa varten ja tomaattien kilohinta, joka oli kyllä kaksi kertaa isompi kuin espanjalaisten hormonitomaattien, mutta kotimainen on aina kotimainen.
Vaaka sylkäisi hintalapun ja ennen kuin liimasin sen tomaattipussiini tulin vilkaisseeksi hintalappua tarkemmin. Lapussa kilohinta olikin euron kalliimpi kuin tomaattilaatikon kyljessä kerrottu hinta. Löysin lähistöltä hyllyttämässä olleen myyjän ja pyysin häntä mukaani punnitsemaan ostokseni uudestaan. Myyjän mukaan laatikon reunassa oli oikea kilohinta. Hän arveli minun painaneen väärää punnitsemisnumeroa. Pyysin häntä testaamaan ja niinhän siinä kävi, että hänkin sai tomaatille kaksi eri kilohintaa. Myyjällä taisi mennä pasmat sekaisin, koska hän ei oikein tiennyt miten toimia ja millä hinnalla minä saan tomaattini. Kauppias ilmestyi myös päivittelemään tapahtunutta, mutta hänen mukaansa kumpikin ilmoitettu hinta oli väärin. Hän löysi tomaateille kolmannen kilohinnan, joka oli parikymmentä senttiä kalliimpi kuin laatikon laidassa mainittu hinta. Minulle luvattiin myydä laatikossa olleella hinnalla.
Kassalla alkoi todellinen riemu, varsinkin kun kassahenkilönä oli nuorehko opiskelijaneitonen, joka kenties oli vain tilapäinen kassa-apu. Nostin tomaattini hihnalle, mutta ennen kuin ehdin kertoa väärästä hinnasta mitään, näpsäkkä kassaneiti olikin vetänyt ostokseni kassan ohi euron kalliimpaa kilohintaa käyttäen. Kassaneiti meni sekaisin, kun kerroin kauppiaan juuri laskevan uutta ja oikeaa hintaa tomaateilleni. Kassaneitihän ei tiennyt, miten väärä hinta korjataan kassakoneelta. Loppujen lopuksi viittä suomalaista tomaattiani palveli neljä eri myyjää, he kaikki seivoivat kassakoneen ympärillä ja miettivät, miten myynti kirjataan kassakoneelle oikein. Jostain löytyi oikea kassakoodi ”erityistavaroille”, sillä eihän kauppias osannut siinä paniikissaan laskea oikein tomaattieni hintaa. Erityistavaroihin kirjattiin noin hinta, joka tyydytti sekä minua että kauppiasta. Hinta oli euron ja muutaman sentin. No minähän tietenkin maksoin tomaattini juuri pankista nostamallani satasen setelillä, ihan kiusallani. Olikohan kassaneiti edes koskaan nähnyt moista seteliä, koska niin tarkasti hän sitä käsitteli ja läpivalaisi?
Kotiin tultuani ja ostokset purettuani koko tomaattiepisodi lähinnä huvitti. Kauppa teki kaksi virhettä, minkä vuoksi pistän kaupan ”mustalle listalleni”. Kauppias tai yksikään myyjä ei pahoitellut hintasotkua, ihan kuin se olisi heille jokapäiväistä touhua, samoin syy sotkuun jäi epäselväksi. Toiseksi kauppa teki tappiota, koska tomaateista maksamani lopullinen ns. sopimushinta oli noin 15 senttiä halvempi kuin mitä minun olisi pitänyt maksaa halvimman eli tomaattilaatikon laidassa olleen kilohinnan mukaan. Kuinkahan moni muu oli ehtinyt ostaa suomalaisia tomaatteja väärällä hinnalla ennen minua?
Minun täytyy kyllä ihmetellä, miksi tarkistin puntarin antaman hintalapun, enkä luottanut laatikon laidassa olleeseen hintaan. Normaalisti en tee näin vaan luotan aivan sokeasti vaakaan ja sen näyttöön ilmestyvään hintaan. Hintalappua en edes katso. No ehkä tästä eteenpäin pitää tarkistaa myös hintalappukin vai meneekö se jo hiusten halkomiseksi?
