Kirjoitin edellisen kerran noin kuukausi sitten, sääpäivyriini olen kirjoittanut sateesta, tuulesta ja hieman kylmähköstä kelistä. Tänään on toisin. Huoneistoni ulkolämpömittarit ovat jumiutuneet noin hellelukemiin, parhaimmillaan taisi olla peräti 34 astetta kesäistä hellettä.
En valita, minua ei helle ole toistaiseksi haitannut. Minua on motivoinut tuleva syksy (noin loka-marraskuun vaihde). Asun kivitalossa. Huoneistoni seinät ovat paksua sementtiä ja parkettilattian allakin on sementtinen pohja. Viilennyksistä ja tuuletuksista huolimatta huoneistoni sisälämpötila on noin 35 astetta. Minua ei palele, voin kulkea sisällä huoletta ilman villasukkia. Syksyllä tilanne muuttuu. Jos entiset merkit pitävät paikkaansa, huoneistoni sisälämpötila laskee syksyllä nippa nappa kahteenkymmeneen. Lattia muuttuu todella kylmäksi matoista huolimatta. Talvella tilanne ei paljoa muutu, lämpöpatterit vaikuttavat aika elottomilta ja koko ajan on pieni vilu. Olen siis päättänyt nauttia helteistä täysillä, sillä tiedän, mikä ”kylmyys” asuntoani hallitsee syksymmällä.
Eilen lauantaina iltapäivällä kuuntelin radiosta paikallisuutiset. Terhakka juontaja lupasi säätiedotuksessaan pientä muutosta vallitsevaan säätilaan. Asuinpaikkakunnalleni luvattiin voimakkaita ukkosia, puuskaista tuulta ja niiden myötä myös kunnon vesisateita. Tuosta säätiedotuksesta on kulunut nyt reilut 24 tuntia, koko aikana on ollut vain yksi noin kahden minuutin mittainen pieni sadekuuro. Ulkolämpötila on säilynyt 30 asteessa, tosin ilma on jotenkin painostavan tuntuinen. Taivaalla ei näy edes kunnon sadepilviä, aurinko vain jatkaa työvuoroaan.
Yksi entinen työkaverini on espanjalainen. Viestittelemme säännöllisesti. Hän yllätti minut, sillä hän onnistui järjestämään itselleen seminaarimatkan asuinpaikkakunnalleni. Totta kai minä tarjosin yösijan residenssistäni. Hän vietti kaksi hikistä päivää seminaarissaan virka-asussaan ja loput kolme päivää kiertelimme lähiseutuja, vietimme yhden päivän kesämökillänikin. Hän on kerran käynyt täällä työmatkallaan keskellä marraskuun loskakelejä, joten nyt hän koki uuden shokin, kun lämpömittari näytti hellelukemia.
Espanjalainen ihmetteli edelleen asioita, jotka ovat meille suomalaisille päivänselviä. Ohessa pieni osa hänen ihmettelyistään:
1) Tietenkin yötön yö. Hän ei osannut nukkua kunnolla, koska oli liian valoisaa. Pimennysverhotkaan eivät auttaneet. Tosin loppuviikosta hän oli jo sopeutunut vallitsevaan tilanteeseen, kenties pakosta.
2) Kesämökkini sääsket, paarmat ja muut öttiäiset. Ne olivat kaikki minun kimpussani, espanjalainen vain ihmetteli huitomistani.
3) Hanavesi oli kuin suurikin ihme, kun hän joi sitä. Minun taloudessani eivät kaupan vesipullot juhli.
4) Zefyr, Polka ja kumppanit eli suomalaiset mansikat ja niiden makeus sekä tuoreus. No, ovathan ne hieman parempia kuin täällä alkukeväästä myytävät espanjalaiset ”kumipallomansikat”.
5) Ruokatarvikkeiden puhtaus ja yleistentilojen siisteys.
6) Näimme ostosreissullamme mielenkiintoisen tapahtuman, mikä aiheutti espanjalaiselle päänvaivaa. Miten vastuuntuntoinen äiti voi laittaa kouluikäisen tyttönsä taksiin ja antaa rahat sekä osoitteen taksikuskille. (Äiti oli kuulemma menossa työhönsä ja tytär kotiinsa ostoksensa kanssa, joten äiti ei voinut kuskata tytärtään).
7) Suomalainen metsä ja sen hiljaisuus. Kävimme mökkireissulla jo katselemassa mustikoiden tilannetta. Metsäreissumme huipentuma oli sekä minulle että espanjalaiselle tulomme peltoaukealle, jonka toisessa päässä kökötti hirvi viettämässä lounashetkeään.
Kuulemani mukaan espanjalaiselle ei jäänyt seminaarimatkastaan pahempia traumoja. Hän hikoilee toimistossaan vielä tämän kuukauden, kunnes suuntaa kesälomalleen. Minä myös nautin trooppisesta ilmamassasta, mikä tuntuu jämähtäneen asuinpaikkakuntani päälle.
