Kirjoitin viimeksi kesämökilläni riehuneesta pyörremyrskystä, minkä seurauksena lintulautani oli rikkoontunut. En syyttänyt naapuritalon kollia, vaan pistin vahingon lintulaudan vanhuuden syyksi.

Olin viikonlopun tuttavani kanssa marjassa, pidimme kesämökkiäni päämajanamme. Kun menimme perjantaina mökille, huomasin jonkun käyneen pihapiirissä. Lintulauta oli tosin ehjä, mutta rantaruohikossa oli joku kävellyt, kun ruohonkorret olivat lakoontuneet. Jäljistä ei saanut selvää. Ajattelin isompien muuttolintujen pysähtyneen lepäämään rantaani.

Ajatukseni muuttui, kun huomasin, että tämä joku oli kulkenut myös marjapensaiden läpi. Pensaat olivat hieman kärsineen näköisiä. Päättelin marjanpoimijoiden oikaisseen pihani poikki paremmille marjamaille. Kasvimaallani en edes käynyt, koska sen sato on jo korjattu, joten se on jo valmiiksi sekaisessa kunnossa.

Perjantai ilta kului kesämökkiä lämmittäessä, ruokaa laittaessa, makuusijoja katsellessa ja saunoessa. Pihavalo räpsähti päälle hieman ennen kymmentä, pyrähdin ikkunaan. Pihalla istui jänis ja oli hämillään yhtäkkiä lauenneista pihavaloista. Totta se huomasi minun tuijottavan katseeni, kun aikansa istuskeltuaan sain tarpeekseen ja pomppi muualle.

Tuttavani nousi lauantaina aikaisin, olin kyllä hereillä, mutta odottelin aamukahvin tuoksua. Ihmettelin, miksi tuttavani hiljeni äkkiä. Vääntäydyin makuualkovista ja tuttavani viittoi ikkunan lähelle. Ja kas, rannalla käyskenteli hirvi. Se näykki rantaruohikkoa ja höristeli välillä korviaan. Jokin häiritsi sen aamuateriaa ja niinpä se harppoi metsikköön, tietenkin marjapensaitteni läpi. Komeat jäljet se kyllä jätti.

Lähdimme marjaan lähiseudun metsiin. Poikkesimme naapuritalossa palatessamme ja kysyin isännältä hirviavannoista, hän kun on innokas hirvimies. Isäntä kertoi lähiseuduilla liikkuvan muutaman nuoren hirven, joista oli epämääräisiä näköhavaintoja. En kertonut isännälle aamuisesta pihamaani seisoskelijasta, pitäähän minulla olla mökkilemmikki.

Hirvi pysyi piilossa. Se ei enää näyttäytynyt. Sunnuntain marjaretkellämme näimme sen ylittäneen erään hiekkatien, kieltämättä jäljet olivat isot. Se oli suunnistanut kohti syvempiä metsiä, pois ihmisten ilmoilta. Hyvä niin.

Mitä kuului uudelle lintulaudalleni? Se oli suosittu, kun täytin sen pullanmuruilla pari kertaa. Talitiaisilla ja varpusilla oli lystiä, kun tarjolla oli herkkuruokaa. Pihapiirin pihlaja odottaa omia ruokailijoitaan. Marjoja on paljon, mutta ne eivät vielä kelvanneet parille tilhelle, jotka kävivät jo tutkimassa paikkoja ennakkoon. Naapurin kollia ei näkynyt koko viikonloppuna. Liekö säikähtänyt hirveä?