Suurin osa meistä suomalaisista tekee ruokaostoksensa isossa marketissa, niin minäkin. Lähikaupassa piipahdetaan vain hakemassa se kaikkein välttämättömin hätävara tai marketissa unohdettu ostos. Toki vielä on kuluttajia, jotka suosivat lähikauppaansa joko pakon sanelemana tai ihan vaan periaatteen vuoksi.

Poikkesin tänään päiväkävelylläni tuttuun ruokamarkettiin, josta yleensä ostan kulutustarvikkeeni. Olen suosinut samaa kauppaa jo muutaman vuoden, en niinkään hintojen vuoksi vaan lähinnä sen hyvän sijainnin takia. Kotini ja kaupan välimatkakin on juuri sopiva, vaikka yhdistettäväksi reippailuuni tai kuntoliikuntaani. Kauppa on tullut jo tutuksi, tiedän mistä mitäkin löydän ja jotkut myyjätkin tervehtivät kuin vakioasiakastaan. Ehkä olen jo sellainen.

Katsoin tänään ruokakauppaani uusin silmin. Havainnoin asioita, joihin en ole ennen kiinnittänyt sen kummemmin huomiotani. Oletteko koskaan ihmetelleet, kuinka monta erilaista maitopurkkia on myynnissä ruokakaupassanne? Jos lapsena kaupan tarjonta rajoittui vain yhden meijerin punaiseen, siniseen ja kurriin, niin tänä päivänä punaista maitoakin on sen kymmenen erilaista. Lisäksi on vielä laktoosittomat ja yhden prosentin maidot. Luulisi valikoimasta löytyvän jokaiselle kuluttajalle omansa.

Samanlainen haaste on valmiissa lihapakkauksissa. Esimerkiksi possua saa marinadilla tai ilman, on lähipossua, viljapossua, luomupossua ja peruspossua. Broilerinkoivissakin löytyy valinnan varaa ja jos sopivaa ei löydä, aina voi tyytyä kaupan lämpökaapin tarjoamiin valmiiksi paistettuihin koipiin.

En ole koskaan tykännyt rahkasta ja raejuustosta. Olen jättänyt ne hyllylle. Tänään hoksasin maitokaapilla rahkojen ja raejuustojen lajikirjon. Erilaisia purkkeja oli todella paljon. Mistä kuluttaja tietää, mikä niistä on paras ja minkä valmistajan? Ostin piruuttani pienen purkin mansikkarahkaa. Kaksi lusikallista riitti minulle ja nakkasin lopun roskiin. Maku oli keinotekoinen. Hyvä mansikka oli sotkettu rahkaan. Tuotelistan mukaan tuote sisälsi 11% mansikkaa, sekin oli koottu aromeilla maustetusta soseesta. Helpommalla pääsisin, kun otan pakastimestani mansikkarasian ja ostan sen kyytipojaksi perusrahkaa, tosin rahka taitaa jäädä vielä kaupan hyllylle.

Onkohan esimerkiksi maitojen runsas valikoima kuluttajien vaatimus? Jokaisella meillä on se oma suosikkimeijerinsä, jonka maito on parempaa kuin kilpailijan. Mihinkähän väliin menee maitopurkin hinta, yleensä kaupan oma merkki on halvempaa kuin tunnetun meijerin? On myös mielenkiintoinen havainto, että kaupan oma merkki saattaa olla valmistettu jossain suurmeijerissä, erottavana tekijänä on vain hinta. Muutama viikko sitten eräs asuinpaikkani suurmarketti järjesti maidon alemyynnin, jota ei edes mainostettu etukäteen. Kaupan omana merkkinä markkinoitu punainen maito maksoi vain 35 senttiä purkilta koko viikon. Maito oli valmistettu eräässä suurmeijerissä, jonka oma purkki maksoi samaan aikaan yli euron. Kuten arvaatte, tähänkin alennukseen liittyi pieni jekku. Alennusmaidon parasta ennen oli vain kahden päivän päähän, kun kalliimpi maito oli voimissaan neljä päivää. Yllättävän moni kanssa-asiakas sortui valitsemaan kalliimman vaihtoehdon juuri tuon pidemmän päivämäärän vuoksi. Itse tyydyin halvempaan, koska minullahan on aikaa juosta tarjouksen perässä.

Kananmunat ovat yksi maamme varjelluimpia elintarvikkeita, ymmärtääkseni meille ei saada tuoda kananmunia muista maista. Vähän aikaa sitten poikkesin uimareissullani lounaalla tuttavani kanssa. Lounaspaikka on kiva ja se monen työpaikan lounaspaikka. Astioiden palautushihnan luona oli iso fläppitaulu, johon sai jättää kommenttejaan. Meidän lounaamme aikana paikan ruuhka oli jo mennyt ohi ja palautetaululle oli kertynyt runsaasti kommentteja. Yksi lounasvaihtoehdoista oli pinaattikeitto kananmunalla, se olikin synnyttänyt kunnon keskustelun fläppitaululle. Ensimmäinen rivi kehui keittoa maukkaaksi. Sen jälkeen olikin alettu pohtia kananmunien alkuperää, olipa joku tuonut julki munantuotannon eettisen puolenkin. Ja mikä huippu, fläppitaululle olikin syntynyt pieni äänestys, onko lattiakanala parempi kuin virikekanala tai luomukanala. Peruskanalaa ei tainnut kannattaa kukaan.

Pinaattikeiton saamat kommentit kuvaavat hyvin meitä kuluttajia. Mitä enemmän meille tarjotaan samasta tuotteesta eri vaihtoehtoja, sitä enemmän on myös mielipiteitä. Hinta, maku, ulkonäkö ja jopa tuotantometodit saattavat vaikuttaa meidän ostoskäyttäytymiseemme. Sitten tietenkin olemme tapojemme orjia. Jos olet aina ostanut yhden ja saman meijerin tuottamaa maitoa, et vaihda sitä kovin herkästi toisen meijerin maitoon. Mutta tehdäänpä nyt alkuviikolla pieni koe. Kun huomenna menet ruokakauppaan, älä ostakaan totuttua tuotetta vaan vaihda se esimerkiksi kilpailijan valmistamaan tuotteeseen. Tai mikä vielä parempaa vaihda tottumustuotteesi joko kaupan omaan merkkiin tai halpamerkkiin. Mullistuuko maailmasi kovinkin paljon?