Olen ollut nyt parisen tuntia kisakatsomossa ja vieläpä ihan aitiopaikalla. Kuten olen aikaisemmin todennut työhuoneeni ikkunasta näkyy puistoalue ja vanhustentalon parkkipaikka. Parkkipaikalla on myös lämpötolpat, koska vanhustenhoitajat tarvitsevat niitä talvella. Mikä on juuri silmieni edessä olevassa lämpötolpassa? Tolpan juuressa, hieman suojanurmikon peitossa, on korttelisuunnistuksen yksi rastipiste. Olen ollut parisen tuntia läppärini kimpussa ja samalla olen syrjäsilmälläni  seurannut rastipisteelle tulevia suunnistajia. Kyseessä on siis ihan oikea suunnistuskilpailu kartan ja kompassin kanssa.

Suunnistajia on ollut paljon; miehiä, naisia ja lapsia. Joukossa on ollut keski-ikäisiä harrastelijoita, kolmekymppisiä jo hiukan normaalia enemmän suunnistaneita sekä kilpauransa alkupuolella olevia nuoria. Osa juoksee tosissaan, osa taas näyttää etenevän hieman rauhallisemmin. Suurinosa suunnistajista lähestyy rastia oikeasta suunnasta, koska näen täältä myös edellisen rastin. Rastien välissä olevat vanhustentalo sekä pyörä- / jalankulkutie ovat hämänneet muutamaa pihkaniskaa aika tavalla ja lähestyminen "minun" rastilleni on ollut normaalista poikkeava.

Korttelisuunnistuksen kilpailurata on monipuolinen; asfalttia, polkuja, teitä, risukkoja, rakennuksia ja autoja. Muutamalla on ollut jalassaan oikeat suunnistuskengät, jollakin maastolenkkikengät mutta peruslenkkikengilläkin näyttää pärjäävän. Vaatetusta on yhtä monenlaista kuin on suunnistajaakin vaihteluväli näyttäisi olevan ulkoilupuvusta aina tiukkoihin juoksutrikoisiin.

Ja mikä parasta. Sää suosii, ilta-aurinko paistaa vaikka aamulla ja iltapäivällä satoi joskus reippaastikin. Korttelisuunnistus on parasta ulkoilua, jossa voi halutessaan päästää irti myös oman sisäisen kilpailuviettinsä. Minusta oli mukavinta seurata yhtä isää, joka suunnisti kahden lapsensa kanssa (lapset näyttivät olevan alle kouluiän). Kiirettä ei ollut ja isä opetti lapsilleen samalla suunnistuksen aakkosia.

Kävin itse viime kesänä parissa korttelisuunnistuksessa. Hauskaa oli vaikka kilpailumaasto oli minulle todella outo, mutta juuri se tekee suunnistuksesta haasteellisen ja mielenkiintoisen harrastuksen. Suunnistus on mahtava ulkoilumuoto, jossa kunto kasvaa ja korvienväliäkin saa käyttää. Joskus tuntui että kartta ja kompassi eivät riitäkään vaan olet täysin eksyksissä. Tänä kesänä menen uudestaan.