Jos saan liioitellusti sanoa, ne ovat taas täällä häiritsemässä meitä tavallisia tiellä liikkujia; nimittäin hirvet. Kohtasin niitä muutaman kuluneen viikonlopun aikana, kun olin marjareissussa tuttavani kesämökillä.

Eilen menimme keskelle korpea. Kylätieltä ajoimme lähes kuusi kilometriä hiekkaista metsäajotietä, kunnes tulimme hakkuuaukealle. Parkkeerasimme auton levähdyspaikan varteen, otimme marjaämpärit ja painuimme metsään. Muutaman tunnin kuluttua kahvihammasta alkoi kolottaa. Päätimme pitää kahvitauon hakkuuaukean toisella puolen olevalla laavulla. Tuttavani jäädessä tulien tekoon lähdin autolleni viemään marjaämpäreitä ja tuomaan reppujamme, jossa oli eväämme. Keitimme kahvit, paistoimme makkarat, söimme voileipiämme ja nautimme metsän rauhallisuudesta. Tuli alkoi sammua ja siivosimme paikan. Olin juuri lähdössä takaisin autolleni, kun huomasin ison elikon taivastelevan autoni lähellä. Hirvihän se siinä ruokaili. Sitten se päätti lähteä hakkuuaukean yli, luultavasti se havaitsi meidät jotenkin joko hajusta tai muusta. Melkoisella rytinällä se juosta jolkotti yli hakkuuaukean ja katosi metsän siimekseen. Kieltämättä kahvitauon jälkeinen marjaretki meni enemmän ympäristöä tarkkaillen kuin marjoja poimien.

Tänään oli aika palata kotiin. Olimme ajaneet kylätietä puolisen tuntia, kunnes näimme mäen alla kahden hirven juoksevan tien yli. Me olimme vasta laskeutumassa mäkeä alas ja hirvet menivät ehkä parin sadan metrin päästä yli. Ensimmäinen suhahti vauhdilla, mutta toinen oli hitaampi. Se ylitti tien kuin tavallinen sunnuntaihölkkääjä. Tämän jälkeen oli pakko keskittyä ajamiseen tarkemmin, ja ojanpientareita tuli katsottua normaalia enemmän.

Tultuamme moottoritielle tunnelma jotenkin läsähti. Kaikilla autoilla tuntui olevan kiire jonnekin, vaikka ajoin rajoitusten mukaan. Muutama järjetön ohitus kuului paluuliikenteen luonteeseen. Olivatkohan viikonlopun hirvihavaintoni rauhoittaneet minua ratin takana, kun noudatin rajoituksia ja sääntöjä ehkä liiankin tarkasti?

Viikonlopun marjaretkeni menee sarjaan: ”Oi jospa olisi ollut kamera mukana”. Olisi ollut kiva saada kuvallinen muisto eilisestä sarvipäästä autoni lähellä. Kännykkäkameraan olisi jäänyt vain tumma läiskä, vaikka kuinka olisin yrittänyt sitä kohdistaa. Kumpaanko muuten olisin zoomannut hirvaan vai autooni?