Kasvaako kotonasi / kesämökilläsi / naapurissasi isolehtinen ja vaatimattoman näköinen kasvi? Se on raparperi; oksaalihappoa sisältävä kirpeän makuinen vihannes, joka on yleensä puutarhan täytekasvi. Sehän istutetaan perunapellon laitaan kuin koristeeksi.

Raparperi (Rheum rhabarbaru) on kotoisin Kiinasta, jossa sitä käytettiin laksatiivisena lääkkeenä. Kasvin isot lehdet sisältävät myrkyllistä oksaalihappoa, joka runsaasti nautittuna sitoo elimistön kalsiumia, minkä vuoksi raparperi saattaa pahentaa kihtipotilaan ja niveltulehduksia potevan vaivoja. Liiallinen raparperin lehtien syönti voi aiheuttaa pahimmillaan myrkytyksen. Kasvin syötävä osa on sen varsi tai oikeammin sanottuna sen lehtiruoti, jossa oksaalihapon määrä on vähäinen. Jos sinulla on taipumusta munuais- tai sappikiviin, jätä raparperi rauhaan, älä syö sitä, vaikka kuinka tekisi mieli.

Kesämökilläni kasvoi vielä pari vuotta sitten raparperi, joka oli kitunut vuodesta toiseen perunapellon takana vähän kuin unohdettuna. Se eleli vaatimattomasti varjossa ja sato jäi vähäiseksi. Sen ainoa ystävä oli siili, joka tuhisi raparperin isojen lehtien alla. Vuosi sitten keväällä pidin raparperilleni kehityskeskustelun ja olin jo nakkaamassa sitä roskiin, kunnes päätin antaa sille vielä toisen mahdollisuuden. Siirsin sen perunapellon etuosaan, aurinkoon ja kosteampaan maahan. Lannoitin sen ja ostin sille kolme tuoreempaa kasvikaveria. Viime kesänä raparperini vielä miettivät, mitä pitäisi tehdä. Luultavasti ne järkyttyivät uudesta paikastaan ja runsaasta auringonvalosta.

Olin kesämökilläni viime viikonloppuna. Olin jo aikaisemmin havainnut, että raparpereissani on sittenkin pientä eloa, punaiset kasvinalut olivat tunkeutuneet mullan alta ulkoilemaan. Tällä hetkellä vaikuttaisi, että tulen saamaan melko hyvän raparperisadon tälle kesälle. Samaan aikaan minulle tuli pieni paniikki, mitä minä tekisin runsaalla sadollani. Ystäväni, tuttavani ja naapurini eivät varmaankaan ymmärrä moisen herkun päälle sen kirpeän ja hieman happaman maun vuoksi. Entä kuinka kauan minä jaksan syödä raparperipiirakkaa ja-kiisseliä?

Pähkäiltyäni hetken tulevaa, ylituotannollista raparperisatoani mieleeni tuli muistikuva lapsuudestani, kun vietin mummolassa alkukesän päiviä. Mummoni kotipuutarhassa oli raparperipenkki, joka suojeli juuresmaata myyriltä. Tässä vaiheessa soitin äidilleni ja tiedustelin erästä mummon käyttämää raparperireseptiä. Ja kas, äitini muisti sen ja jopa löysi mummoni vanhan reseptin jostain sukumme arkistosta. Mummoni teki nimittäin raparperijuomaa, joka oli lapsuudessani todella suosittua hellejuomaa. Niinpä minäkin päätin hyödyntää ensimmäisen satoni ja tänään juomaa maistaessani lapsuus palasi mieleeni.

Tässäpä resepti raparperijuomalle, joka muistuttaa simaa, mutta on todella raikasta kesäjuomaa (helteethän palaavat vielä). Ohjeesta tulee noin neljä litraa.

=> 4 litraa vettä, 1 litra raparperinpaloja, 5 dl sokeria, noin 4 dl mansikoita ja ¼ teelusikkaa hiivaa sekä rusinoita oman halun mukaan.

  • Kiehauta 1½ litraa vettä ja lisää raparperit. Anna seoksen kiehua viitisen minuuttia. Kaada seos ämpäriin ja lisää sokeri, mansikat ja loput vedestä. Jäähdytä seos kädenlämpöiseksi.
  • Liota hiiva tilkkaan haaleaa nestettä ja lisää se seokseen. Peitä astia. Anna seoksen käydä huoneenlämmössä vuorokauden ajan.
  • Siivilöi seos ja pullota puhtaisiin, tiiviskorkkisiin pulloihin. Lisää jokaiseen pulloon muutama rusina ja nosta pullot kylmään.
  • Kun rusinat nousevat pintaan 3-5 päivän kuluttua, raparperijuoma on valmis.