Kesämökiltä tehty toinen työpäivä on takana. Istuskelen tässä laiturilla saunapuhtaana ja hyvin ravittuna läppärini ja saunaoluen kanssa. Ihailen ilta-aurinkoa ja ympäristön hiljaisuutta, kuulen vain luonnon omia ääniä, kun järvelläkään ei ole veneilijöitä.

Vastarannalla seudun vakio-asukki lämmittää rantasaunaansa, savu nousee lähes viivasuorana kohti taivasta. Kaksi joutsenta kelluu rantaheinikossa äänettömänä muutaman sadan metrin päässä laituristani. Toisella puolen laituria muutama sorsalintu sukeltelee iltapalaansa etsien. Välillä ne ääntelevät varsinkin kun toinen tulee liian lähelle. Joutsenten lähinaapurina tuntuu olevan käki joka on kukkunut aamusta saakka, välillä se on vaihtanut paikkaansa ja voi olla että se kukkuu lähitienoilla koko ensi yön. Käki ei sentään häirinnyt päivällä pitämiäni työpalavereita, se pysytteli kiltisti järven toisella puolen.

Vähän matkan päässä on vanha rantalato, jonka näen laituriltani. Kuten viime kesänäkin pääskyset pitävät sitä majapaikkanaan. Kuulen niiden sirkutuksen aina välillä. Peippo on mökkialueeni isoäänisin, joka työkavereiden mukaan kuului palavereissani mukavana taustaäänenä. Tänään en edes laittanut puhelintani mutelle vaan annoin peipon laulaa koko sielullaan myös palvereiden aikana. Kieltämättä palaveritkin menivät mukavasti eteenpäin peipon ansiosta. Vai oliko syynä perjantai ja kaikki olivat jo liian väsyneitä raskaan työviikon jäljiltä vai jospa kaikkilla oli vaan kesämieli?

Aurinkoista viikonloppua, moro.