Mansikkasato on parhaimmillaan. Kaupat ja torit pursuavat punaisia herkkuja. Minäkin olen keskittynyt parin aamuna mansikoiden pakastamiseen, keittämiseen ja tietenkin niiden syömiseen. Ostin torilta yhteensä kahdeksan kiloa, mistä suurinosa meni pakkaseen, osan keitin hilloiksi ja pienen osan olen popsinut suuhuni samantien.

Oletteko huomanneet, kuinka monta eri mansikkalajiketta on tarjolla? Polka on valtalajike, makea ja väriltään tummanpunainen. Honeye on maultaan vaisuhko, oranssiin vivahtava ja kuljetusta hyvin kestävä herkku (Itse ostin pelkästään tätä lajiketta ja hyviä olivat). Sonata on kirkkaanpunainen aromikas ja isohko marja. Mehevä Rumba muistuttaa kartiota, väriltään se on oranssinpunainen. Elianny on torikaupassa kuulemma harvinainen, muodoltaan kaunis ja hyvä maultaan. Flair on mukavan makuinen, kirkkaanpunainen varhaislajike. Muhkeamarjainen Salsa on myöhäislajike. Frida on jalostettu Norjassa ja maultaan se on kohtalaisen hapan. Kanadalainen Wendy on uusi tulokas mansikkamarkkinoillamme.

Monet mansikanviljelijät ovat hylänneet vanhat tutut lajikkeet. Jonsok on pieni ja hapahko. Senga Senga on altis hometaudeille. Bounty muuttuu äkkiä ruskeaksi. Zefyr tuotti isoja satoja mutta kasvitaudit veivät sen pois viljelystä.

Joten meillä kuluttajilla saattaa tulla valinnanvaikeus punaista herkkua ostaessamme. No onneksi mustikka on mustikka ja niitä saa itse poimimalla.