Satuin kuulemaan eilen illalla radiosta, kun eräs toimittaja kertoi muistavansa kaikki asunnossaan olleet sohvat. Opiskelukämppää oli koristanut Jaana-sohva, sitten oli siirrytty Aku-sohvaan ja nykyään hän löhöili Diana-sohvallaan. Toimittaja siis muisti kaikki sohviensa tuotenimet.

Saman tien itselleni tuli muistikuva eräältä opiskeluaikani luennolta, jossa kerrottiin, että ihminen pyrkii nimeämään itselleen rakkaat tavarat lempinimillä. (Puolisoa, lapsia tai lemmikkieläimiä ei lasketa tavaraksi.) Muistini mukaan tavaran nimeäminen kertoo omistajan mielikuvituksesta, levollisuudesta ja leikkimielisyydestä sekä tasapainoisesta elämäntilanteesta. Se ei ole ”tärähtäneen ihmisen merkki”, vaikka moni sivullinen niin saattaa luullakin.

Minä tunnustan nimeäväni omia tavaroitani. Aloin eilen illalla miettiä, minkä nimisiä tavaroita omistan tai olen omistanut. Poju on nykyinen autoni. Frans oli edellinen autoni, josta jouduin eroamaan tammikuussa. Nimet tulevat autojen rekisteritunnusten alkukirjaimista. Vielä nykyäänkin kiinnitän autoillessani huomiota edellä ajavan rekisteritunnukseen. Kun olen ajanut tarpeeksi kauan perässä, edellä ajava auto on saanut minulta nimen joko alkukirjaimen tai kirjainsarjan mukaan. Rekisteritunnukset eivät jää kuitenkaan mieleeni.

Jokainen varmaan muistaa, mikä oli lapsena ollessamme oman rakkaan nuken, nallen tai yölelun nimi. Minun nalleni lähes yhtä vanha kuin minä, se seuraa elämääni edelleen tarkkaavaisena kirjahyllyni päältä. Nallen nimi on Tetti. Se sai nimensä ollessani ekaluokalla ja harjoitellessani d-kirjainta. En osannut tuolloin sanoa tai tavata aapisen kuvaa Ted-dy. Koska aapisen nallekarhu muistutti paljon omaani, nallestani tuli Tetti kuten tavasin aapisen kuvan. Jossain kellarivarastoni laatikossa majailee Nikke, joka on siskoni kutoma puna-vihreä kissa, jonka pehmikkeet ovat kummasti haihtuneet ajan saatossa. (Mummolan naapurissa oli lapsuudessani tuon niminen kissa, joka kerran raapaisi minua – ei jäänyt muuta traumaa.)

Talouteeni kuuluu kaksi polkupyörää, Akseli ja Elina. Arvaatte varmaan, mistä pyörät ovat saaneet nimensä. Tosin Akseli on ollut viime aikoina vähemmällä käytöllä. Sisareni ajelee kesäisin Helga-neidin kanssa (Helkama-pyörä). Reinoja tai Ainoja ei huushollissani näy, tosin pidän jalassani parvekkeella käydessäni Molly-merkkisiä vanhoja kesäkenkiä. Vaatekaapissani roikkuu sininen oloasu, sellainen kivan väljä, ei mitään viimeisintä muotia. Tuttavani mukaan oloasu tuo hänelle mieleen armeijassa käytetyn Smurffi-puvun.

Onko kotonani muita nimettyjä tavaroita? Kyllä vain, kun oikein muistelee tai kaivelee lipaston laatikoita. Fysioterapeuttini suositteli minulle kerran kuntopallon ostamista, niin Cindy tuli taloon ja on siitä lähtien sulostuttanut iltajumppiani viikoittain. Sitten on vielä Hans. Se on vedettävä, isoääninen herätyskello, jonka etupuolella lukee kellonmerkki Junghans. Pohjassa lukeekin sitten Made in DDR! Mainittakoon, että Hans on sitkeä kaveri, se käy edelleen. Kiviseinäisessä kerrostalossa sen herätysääni kuuluu myös naapuriin.

Kannettavalla tietokoneellani ei ole vielä nimeä. Pikkumusta kuulostaa jotenkin teennäiseltä. Läppäri saa kelvata.