Kolarista on kulunut kaksi viikkoa. Pakkanen on paukkunut ja kauppareissuni ovat hoituneet jalkapelillä. Ei ole ollut hätäpäivää, kun on lämmin koti ja ruokaa riittää.

Autoni meni niin sanotusti lunastukseen, korjaaminen olisi tullut liian kalliiksi. Vastapuolen vakuutusyhtiö korvaa jonkin summan, jonka taidan käyttää seuraavan auton hankintaan. Yksi kuitenkin puuttuu, minulla ei ole vielä autokuumetta. En edes tiedä millaisen kulkupelin laitan sitten joskus. Minulle riittää auto, jolla pääsen tarvittaessa kesämökilleni, koska muuten liikun paljon jalkaisin tai polkupyörällä. Veikkaan löytäväni sopivan kulkupelin heräteostona eli jossain autoliikkeessä jokin auto katsoo minua ”sillä silmällä”. En aio kuluttaa aikaani autoliikkeitä kierrellen ja hintoja vertaillen. Minä en käytä mitään tarkistuslistoja autoa ostaessani, toimin intuition perusteella.

Alkuviikolla selvisi entisen autoni kohtalo. Taapersin lähes -30 asteen pakkasessa siivoamaan autoani. Onneksi siivottavaa ei ollut paljon, takakontin muutamat tavarat pahvilaatikkoon ja auton sisältä kaikki pikku sälä toiseen kassiin. Siinä se, ei tullut haikea olo. Jäähyväiset entiselle autolleni olivat lyhyet ja karut. Se oli vaan yksi auto muiden joukossa.

Korjaamon työnjohtaja esitteli minulle autoni vaurioita. En muistanutkaan, että se oli niin pahasti vammautunut. Keulasta oli puolimetriä osittain pois tai osat roikkuivat yhden piuhan varassa. Akku ja jäähdytin olivat lähes palasina, kuskinpuolen etulokasuojassa oli kunnon lommo. Etuakselissa oli myös vaurio. Paria vammaa en ymmärrä. Miten pelkääjänpuolen etuoveen oli tullut niin iso lommo, ettei se enää auennut ja toiseksi miten takapuskuri oli palasina, vaikkei se muistaakseni osunut mihinkään? Olisiko vaurioitunut hinausautoon nostettaessa? Autonvauriot nähtyäni tajusin, kuinka hyvin minulle itselleni kävi. Mutta ei jossitella.

Vieläkö muistatte ajan, jolloin autokauppaa tehdessä piti olla jos jonkinlaista lappusta? Toista on nykyään. Kolariauton lunastus tarkoittaa käytännössä, että korvausvelvollisen vakuutusyhtiö ostaa lunastettavan (kolaroidun) ajoneuvon käypää hintaa käyttäen. Sähköpostiisi tipahtaa lunastuslappu hintoineen, sen jälkeen piipahdat Trafin sivuilla ja teet kaikki poistosi sähköisesti lyhyen koodin kanssa. Allekirjoitat lunastuslapun ja lisäät siihen lyhyen koodisi, skannaat lapun ja toimitat sähköpostilla seuraavaan osoitteeseen. Hyvällä tuurilla seuraavana päivänä saat varmistusviestin, että autosi on vaihtanut omistajaa ja velvollisuutesi ovat päättyneet.

Keskustelin eilen erään ystäväni kanssa kolaristani. Koska kolarissani oli kaksi osapuolta eli syyllinen ja syytön, niin poliisikuulustelukin hoitui osaltani puhelimella. Konstaapeli kertasi tapahtumat ja tiedusteli vammani sekä kysyi, onko minulla syytä oikeustaisteluun vastapuolta vastaan. Sanoin hänelle yhden ehdotuksen, aika radikaalin. Minun autoni tuhoaja on noin 76-vuotias papparainen, joka saa törttöilystään pienet sakot sekä menettää vakuutuksestaan bonuksia. Eikö tällaisessa tapauksessa voitaisi säätää lakia tai säädöstä, että jos yli 70-vuotias todetaan syylliseksi liikenneonnettomuuteen, niin hän menettäisi loppuiäkseen ajo-oikeuden. Lähes päivittäin lehdissä kerrotaan näistä iäkkäistä teiden ritareista, jotka ovat, kuka mitenkin, sählänneet liikenteessä pelkästään sen vuoksi, että kuskin huomiokyky tai näkö on alentunut. Siinä vaiheessa, kun rysähtää oikein kunnolla, voi käydä pahemminkin kuin itselleni kävi.