Oletko koskaan ollut lakossa, joka on kestänyt enemmän kuin yhden yön tai päivän? En nyt välttämättä tarkoita työhösi liittyvää lakkoa vaan oman elämäsi tapaa tai rutiinia, josta haluat luopua vähäksi aikaa.
Kirjoitin tänne edellisen kerran sunnuntaina 6. syyskuuta eli kolmisen viikkoa sitten. Seuraavana päivänä minä ja kaverini päätimme luopua hetkeksi yhdestä tavastamme. Aloitimme kolmen viikon lakon kotitietokoneiden käytössä, mikä koski lehtien lukua, pankkiasioita, vapaa-aikaa, nettiostoksia, kotisähköpostia, nettiradiota ja – televisiota eli kaikkia aktiviteettejä, joita yleensä tehdään kotitietokoneella. Koska kaverini on töissä, minä en, hän sai ainoastaan hoitaa työhönsä liittyviä verkkoasioita työkoneeltaan. Miten valvoimme lakkoamme? Maanantaina 7. syyskuuta puolen päivän aikaan kumpikin meistä luovutti oman kotitietokoneensa toiselle, joka laittoi läppärin lukittuun kaappiin. Seuraavan kerran sai avata oman koneensa tänään maanantaina 28. syyskuuta puolelta päivin. Lisäksi allekirjoitimme ”valan”, jossa vakuutimme noudattavamme lakkoamme viimeiseen saakka. Lakko piti sisällään myös älypuhelintemme nettisovellukset.
Vietän normaalisti aikaa omalla kotikoneellani noin tunnista kahteen päivää kohden, joten en ole mikään netissä notkuja tai visan vinguttaja verkko-ostoksissa. Näillä pohjilla uskoin oman lakkoni pitävän helposti. Näin ainoana uhkakuvana e-laskut, mutta niidenkin maksupäivä on yleensä kuukauden päässä saapumisestaan. Mutta toisaalta kaikista e-laskuistani saan automaattisen tekstiviestin, joten huolta ei pitänyt olla.
Lakon ensimmäisinä päivinä huomasin itsestäni, kuinka olen rutiinien uhri. Tietokoneeni käyttö ajoittuu aamuun ja iltaan, joten niiden tilalle piti keksiä tekemistä. Aamupäivällä tsekkaan tavallisesti verkosta iltapäivälehdet ja sähköpostin. Aikaa tähän menee maksimissaan puoli tuntia. Lakon myötä tämän rutiinin tilalle tuli muun muassa pidennetty aamu-urheilu, aamutelevisio, Late Lammas, paperisen sanomalehden luku ja lounaan valmistus sekä radion kuuntelu. Illalla korvasin tietokonehetkeni muun muassa uinnilla, jumpalla, kaupassakäynnillä, kyläilyllä, kirjojen lukemisella, radion kuuntelulla ja joillakin älyvapailla TV-ohjelmilla kuten Puoli seitsemän, Vain elämää, Kauniit ja rohkeat, Emmerdale, Salatut elämät, Uusi päivä. Lakon loppua kohden älyvapaiden korvikeohjelmien katseluni vähentyi. Löysin radiosta mielenkiintoisia ohjelmia, joita kuuntelemalla saatoin samalla tehdä kotitöitä tai puuhastella kesämökilläni saunaa lämmittäen tai pihaa haravoiden.
Olen kirjaston suurkuluttaja eli luen siellä lehtiä ja lainaan kirjoja. Kotikoneeltani käsin minun oli helppo hakea ennakkoon haluamaani luettavaa. Mutta lakon aikana minun piti keksiä tälle rutiinille kiertotie. Kirjanhakureissuistani tuli kuin säkki päässä tehtyjä, mutta jälkikäteen mielenkiintoisia kokeiluja. Löysin kirjoja, joita en uskoisi normaalisti löytävän, jos olisin tehnyt ennakkokatsauksia kotikoneeltani.
Toinen hauska kokeilu liittyi yhteen saamaani e-laskuun. Sain siitä tekstiviestinä ennakkovaroituksen kaikkine tietoineen kuten normaalistikin. Mutta laskua en saanut maksaa verkkopankkini kautta, koska siihen tarvittaisiin kotikonetta ja verkkoa. Niinpä minä keksin ja taapersin pankkiin jonottamaan muiden asiakkaiden sekaan ja kopioin tekstiviestistä laskutustiedot paperiselle maksulapulle. Pankkitoimihenkilö meni hämilleen, selasi pankkitietojani ja nettiasetuksiani, poisti ja lisäsi rasteja profiiliini. Noin puolen tunnin häsläyksen jälkeen laskuni oli maksettu, tosin 15 euron laskuun tuli parin euron toimitusmaksu. Jos olisin maksanut laskun käteisellä, niin laskuun olisi lisätty kolme euroa.
Kun tänään sain kotitietokoneeni takaisin onnistuneen lakkoni tuloksena, oli aika katsoa kolmen viikon saldo ja tapahtumat kotikoneeltani. Neljä softapäivitystä odotti vuoroaan. Sähköpostissa oli noin 150 uutta viestiä, joista kolmannes meni suoraan roskakoriin, toinen kolmannes oli erinäköisiä tiedotteita ja newslettereitä ja loput tuttavilta tai kavereilta saatuja sähköposteja. Joukossa oli myös mailitse tullut lokakuun asuntovastikkeeni sekä neljä potentiaaliselta työnantajalta tullutta kuittausta työhakemusteni suhteen.
Omasta mielestäni lakkoni oli onnistunut. En oikeastaan jäänyt mistään paitsi. Olisiko lakkokokemukseni ollut huonompi, jos surffaisin normaalistikin Facebookissa, WhatsUpissa, Twitterissä, Instagrammissa ja muissa sosiaalisissa medioissa?
