Hyvää Uutta Vuotta! Jälleen uusi vuosi. Näin vanhentuessa vuosi tuntuu kuukaudelta, kuukausi viikolta ja viikko joskus päivältä, koska aika kuluu niin nopeasti varsinkin taaksepäin katsoessa. Tulevaisuus on kaukainen haave ja eilinen eletty muisto.

Oh yeah...tammikuu ja on aika tehdä taas lupauksia uudelle vuodelle. Yleensä lupaus liittyy elämänhallintaan ja elintapoihin. Minä en lupaa mitään, koska jo loppiaiseen mennessä olen unohtanut lupaukseni tyystin. Onko "unohtaminen" merkki huonosta itsekurista? Osittain voi ollakin, mutta ennen kaikkea se on merkki hyvästä itsetuntemuksesta, sillä tiedän repsahtavani kuitenkin ennen määräajan umpeutumista. Toisaalta minulla ei tule mieleeni yhtään asiaa, mitä pitäisi lupauksen voimalla muuttaa elämässäni. Tai no, olisihan minulla yksi (jääköön toistaiseksi salaisuudekseni).

Muutama vuosi sitten lupasin itselleni yhden asian. Täytyy tunnustaa että lupauksen pitäminen oli välillä aika työlästä ja toivotonta. Sisulla ja sinnikkyydellä pidin lupaukseni ja onnistuin, vaikkka ylitin määrittelemäni aikarajan noin kuukaudella. Lupauksen pitäminen antoi minulle huojentuneen mielen ja runsaasti uutta motivaatiota.

Horoskoopit ja ennustaminen ovat joillekin yksi vuoden vaihteen rituaaleista. Minä kävin vuosi sitten ennustajalla, tai oikeastaan sain lahjakortin hänen luokseen. Jo näin pikaisesti voin todeta saamani ennustuksen osuneen aika hyvin kohdalleen. Mennyt vuosi oli suurinpiirtein sellainen kuin korteista oli ennustettukin: iloa ja surua sopivasti pitkin vuotta. Kuulostaa aika huuhaalta ja humpuukilta, tänä vuonna en taida poiketa ennustajilla. Ehkä luen vuosihoroskooppini jostain lehdestä ja unohdan sen sitten samantien. Näinhän se yleensä käy horoskooppien kanssa.