Oho, on kulunut kuukausi viimeisestä kirjoituksestani.

Autoilin aamulla asioille. Radiosta tuli mielenkiintoinen ohjelma, jossa psykologi selvitti aamuautoilijoille rattiraivoa. Se on sitä, kun kaikki muut autoilijat tuntuvat törttöilevän, et sinä. Kallonkutistaja saarnasi monotonisella äänellään, kuinka usein se suurin ongelma onkin rattiraivoa poteva kuski itse. Hänen mukaansa autoilijan tulee ymmärtää toisia kuskeja, antaa tilaa tarvittaessa, olla huomaavainen liikenteessä ja ajella iloisin mielin kohti päämääräänsä.

Kun ohjelma loppui, seisoin liikennevaloissa. Käänsin vaistomaisesti pääni sivulle nähdäkseni millainen auto ilmestyi viereiselle kaistalle. Vaalea VW, jota ohjasi virkanainen. Mahtoi Volkkarin sisällä olla melkoiset aromit, sillä nainen tupakoi ja tietenkin etuikkuna oli vain vähän raollaan. Samalla hän piti älypuhelintaan korvallaan. Päättelin naisen olevan myöhässä sovitusta tapaamisesta. Onneksi valo vaihtui, ettei minun tarvinnut ajatella, mille autonpenkit tuoksuivatkaan, kun niihin on pinttyneenä tupakka ja hajuvesi.

Parkkipaikkahan pitää saada mahdollisimman läheltä päämäärää, koska kävelyhän kuluttaa kengänpohjia. Niin minäkin luulin tänä aamuna. Ensimmäinen yritykseni sai huonon lopun, kun vastakkaisesta suunnasta tullut maalainen päättikin kääntää kaaransa juurin minun parkkipaikalleni. Onneksi nopeuteni oli alhainen ja autoni jarrut kunnossa. Seuraavalla parkkipaikalla onnistuin, kolikot mittariin, parkkilappu ikkunaan ja asioille. Viivyin tunnin verran ja jäin ihmettelemään, miten menenkään autoni sisälle. Molemmilla puolin oli kaksi isoa pakettiautoa parkkeerattuna vähän liian lähelle autoani. Onneksi en joutunut odottamaan kauaa, kun kuskinpuolen naapuri saapui. Haalarijäppinen sai moitteet parkkeerauksestaan, jätkä kehtasi haistattaa takaisin.

Siirryin nelikaistaista valtatietä pitkin naapurikunnan puolelle. Tiellä on kuudenkympin rajoitus. Ajelin rajoituksen mukaan, kun näin taustapelistäni ison rekka-auton lähestyvän vasemman puoleisella kaistalla. Oliko ihan pakko ajaa reilua ylinopeutta ja roiskauttaa kaikki maantien kurat etulasilleni? No rekkakuski ei älynnyt, että seuraavan mutkan takana ovat liikennevalot. Rekka seisoa tökötti vasemmalla kaistallaan ensimmäisenä ja minä oikean kaistan ensimmäisenä. Minun takanani oli kymmenen muuta pikkuautoa siistissä jonossa. Tilanteen teki hauskaksi valojen vaihtuminen, kun rekkakuski huomasi virheensä. Ensinnäkin minä ja kymmenen muuta pikkuautoa kiihdymme valoista nopeammin kuin rekka ja toiseksi liikennevalojen jälkeen olevalle pohjoiseen menevälle liittymälle käännytään oikeanpuoleiselta kaistalta. Olikohan rekkakuskilla yhtään rattiraivoa meitä henkilöautoja kohtaan, kun yksikään meistä ei päästänyt häntä kääntymään pohjoisen liittymälle? Hänen olisi ehkä kannattanut ennakoida tilanne hieman paremmin.

Matkani jatkui moottoritietä rauhallisesti, kunnes yhdestä liittymästä eteeni kiihdytti nuori poju karvanoppineen. Neuvoksi sinulle poju, jos satut lukemaan tämän. Liittymästä tulija väistää, varsinkin jos sinulla on varoituskolmio. Kaistaa vaihdettaessa käytetään vilkkua. Jos moottoritiellä on kaksi samaan suuntaan menevää kaistaa, se ei tarkoita, että sinä ajat keskiviivan päällä pitkän matkaa hidastaen muuta liikennettä. Älä ole tientukko, jos nopeusrajoitus vaihtuu kahdeksankymppiin, älä aja alinopeutta.

Kotipihallani oma rattiraivoni oli päästä huippunsa. Naapurin muija oli päättänyt parkkeerata autonsa minun autotallini eteen, olisi vienyt koslansa parkkipaikalle. Mutta ei, kun se piti jättää toisten haitaksi. Mieleni teki soittaa hinausauto, jotenkin ärsytti.