Ostin heinäkuussa kotitoimistooni oman läppärin, jolla voin surffata mielin määrin. Työkoneella en kehtaa eikä se taida olla kovin suositeltavaakaan.

Totutteluvaihe uuden läppärini kanssa alkaa olla ohi, seuraava askel lienee tehokäyttö. Tottutteluvaihe on ollut mielenkiintoinen. Työkoneenhan saa valmiiksi asennettuna mutta oman läppärin joutuu/saa asentaa ihan tyhjästä. Ongelman ilmaantuessa työkoneen voi viedä helpdeskiin mutta oman koneen kanssa joutuu pähkäilemään ensin itsekseen ennen kuin soittaa tukipalveluun. Nykyajan läppäreissä on kiitettävästi automaattisia toimintoja, jotka jopa korjaavat ilmenneen vian. Onneksi itseltäni löytyy sen verran tietoteknistä osaamista ettei sormi ole mennyt suuhun. Suurempia ongelmia ei ole vielä ilmestynyt, jos sähköpostin viimeistelyä ei lasketa sellaiseksi. Ongelma oli näin jälkikäteen tosi naurettava: erikoismerkki, jota en ensin eikä kukaan muukaan ymmärtänyt erikoismerkiksi.

Bloggaus on ollut yksi välietappi totutteluvaiheessani. Tai no, oikeastaan tämä kirjoitteluni on epämääräistä höpöttelyä sekalaisista aiheista. En ole vielä kirjoittanut kovin intiimeistä ja yksityiskohtaisista asioista, niidenkin aika saataa tulla myöhemmin. Kiellettyjä aiheitakin on, tottakai.

Muutama työkaverini on ihmetellyt miksi minulla on yksityinen läppäri, kun työkonettakin voisi käyttää. Niin...siinähän se juju juuri onkin. Omasta mielestäni työläppärillä tehdään vain työhön liittyviä asioita, sillä ei hoideta siviiliasioita, jota varten on sitten eri läppärinsäeli siviililäppäri. Haluanko työnantajani todella tietävän, kuinka usein surffaan iltapäivälehtien sivuilla, pankin sivuilla tai nettikaupan sivuilla? En halua. koska asian ei pitäisi kuulua työnantajalleni. Moni kyllä käyttää työaikaansakin ns. siviillisivuilla surffailuun. Naamakirja liene se suurin ajanviete.

Minulla on alustava suunnitelma aloittaessani läppärini tehokäyttöä. Muutama yksityiskohta vaatii hieman lisäpohdintaa, mutta enköhän pikapuoliin pääse vauhtiin.