Aleksis Kiven sanoin:

 

Makeasti oravainen / makaa sammalhuoneessansa; / sinnepä ei Hallin hammas / eikä metsämiehen ansa / ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta / katselee hän mailman piirii, / taisteloa allans' monta; / havuoksan rauhan-viiri / päällänsä liepottaa.

Mikä elo onnellinen / keinuvassa kehtolinnans'! / Siellä kiikkuu oravainen / armaan kuusen äidinrinnass': / Metsolan kantele soi.

Siellä torkkuu heiluhäntä / akkunalla pienoisella, / linnut laulain taivaan alla / saattaa hänet iltasella / unien Kultalaan.

Rauhallista ja Hyvää Joulua ! (vesisateesta huolimatta...)