Aleksis Kiven sanoin:
Makeasti oravainen / makaa sammalhuoneessansa; / sinnepä ei Hallin hammas / eikä metsämiehen ansa / ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta / katselee hän mailman piirii, / taisteloa allans' monta; / havuoksan rauhan-viiri / päällänsä liepottaa.
Mikä elo onnellinen / keinuvassa kehtolinnans'! / Siellä kiikkuu oravainen / armaan kuusen äidinrinnass': / Metsolan kantele soi.
Siellä torkkuu heiluhäntä / akkunalla pienoisella, / linnut laulain taivaan alla / saattaa hänet iltasella / unien Kultalaan.
Rauhallista ja Hyvää Joulua ! (vesisateesta huolimatta...)