Toni, Anttoni, Antto ja Anton ovat tänään viettäneet nimipäiväänsä. Onnea heille! Kuten arvata saattaa nimien kantamuotona on Antonius, joka oli sikojen suojelupyhimys. Kansanperinteen mukaan tämän päivän ruokapöytään on kuulunut sika, erityisesti siansorkat. On muuten yllättävän hyvä ruoka.

Antonius eli 300-luvulla Egyptissä. Hän sai vanhemmiltaan suuren perinnön, mutta uskoontultuaan lahjoitti kaiken pois ja muutti erämaahan viettämään askeettista elämää. Jatkuvan paastoamisen vuoksi Antonius näki hurjia näkyjä, joissa paholainen riivasi häntä kaikenlaisilla himoilla. Antonius eli elämänsä erämaassa ja hänen ympärilleen kerääntyi muita erakkoja. Eipä aikaakaan kun Antoniuksen yhteisöstä syntyi ensimmäinen luostarilaitos.

Antonius ja sika on keskiajan taiteen tulosta, missä Antoniuksen kiusaukset olivat vakioaiheita. Usein nuo kiusaukset on esitetty symbolisesti sian hahmossa. Niinhän se on että kun tarpeeksi kauan katsoo, niin asia konkretisoituu. Näin siis Antonius ja sika ovat olleet erottamaton parivaljakko, joten taide on manipuloinut katsojansa onnistuneesti.

Raskas työviikko on nyt takanani ja voin keskittyä viikonloppuun. Olen kesämökilläni, takkatuli loimuaa ja ulkona on noin 25 pakkasastetta. Sauna ja avanto on jo nautittu. Täyden kuun rippeet loistavat kuusikon takana. Keittiönurkkauksesta tulee herkullinen tuoksu, koska siellä porisee parhaillaan oikea kunnon itsetekemä hernekeitto, siansorkilla, savukyljellä ja sinapilla maustettu. Vielä hetkinen ja voin nauttia myöhäisen päivälliseni. Rentouttava ilta tiedossa...