Tämä on viimeinen kirjoitukseni tästä aiheesta, eiköhän kolariani ole jo käsitelty aivan tarpeeksi.

Tänään ostin uuden auton, pari vuotta vanhan ja tosi vähän ajetun. Tein mielestäni hyvät kaupat. Olen siis kruisaillut koko päivän uuteen ystävääni tutustuen. Kieltämättä se on näppärä lelu, kiihtyykin nopeammin kuin kuski. Sen äänikin on kohdallaan. Tiedän valoristeyksessä seisoessani, milloin autoni on käynnissä. Entinen autoni oli sellaista hiljaisempaa sorttia, vähän ujonpuoleinen mutta massiivinen voimapesä vauhtiin päästyään.

Minulle ei ehtinyt tulla autokuumetta. Menin tänä aamuna tuttuun autoliikkeeseen, kiertelin hetken, kävin koeajelulla ja ostin haluamani kulkupelin. Autoni oli ollut myynnissä viime torstaista lähtien, yksi potentiaalinen ostaja olisi ollut, mutta minä ehdin ensin. Joskus kannattaa tehdä heräteostoksia, eikä tuhlata aikaa turhaan pähkäilyyn.

Minulla oli muutama kriteeri uudelle autolleni. Taloyhtiömme autotalli ei ole mikään tilaihme, mitään isoa ruumisautoa muistuttavaa nelipyöräistä ei kannatta edes harkita. Paitsi jos haluat saada uuden autosi heti lommoille talliin ajaessasi. Maksoin joulukuussa autoveron, se tuntui jotenkin ylikalliilta. Samoin entisen autoni bensiininkulutus alkoi olla jo kohtalaisen suuri. Tulevan autoni tuli siis olla vähäruokainen bensiinikaara, jonka autovero ei olisi kovin suuri. Kolmas ehtoni tulee autoilutavastani. Jos vuodessa tulee ajettua noin 9000 kilometriä, pääasiassa lyhyitä välejä kauppakeskukseen ja takaisin tai kerran viikossa kesämökilleni, niin en tarvitse mitään kauppamatkustajan automobiilia. Autoni tärkein tehtävä on viedä minut pisteestä A pisteeseen B kohtalaisen luotettavasti ja edullisesti.

Neljäs ja viimeinen hakuehtoni tuli mieleeni eilen illalla. Koko viime syksyn entisessä autossani ilmeni outoja sähköteknisiä ongelmia, joiden korjaukset tulivat melko kalliiksi. Jos ikkunalasi avautuu ja sulkeutuu yhtä nappia painamalla, niin odottaisin ikkunan sulkeutuvan myös sähköisesti. Näin ei käynyt ja vian korjaus oli tuskainen toimenpide. Hauska sähköongelma liittyi bensatankinluukkuun, se kun innostui marraskuussa avautumaan kesken ajoni, vaikka en ollutkaan painanut luukunavaajaa. Ajovalot olivat viimeinen pisarani. Käynnistäessä valot tulivat päälle automaattisesti, sen kummempia nappuloita ei tarvinnut vääntää. Mutta kun syyspimeällä halusinkin vääntää päälle sekä ajovalot että kojelaudanvalot, niin sulake kärähti. Tämän korjauksen jälkeen autokorjaamo totesi autossani olevan tyyppivian, joka löytyy joka kolmannesta vuosimallini autosta. Näin ollen tänään hankkimassani autossa on mahdollisimman vähän sähköteknisiä hienouksia, ovetkin avautuvat avainta kiertämällä, ikkunat toimivat veivaamalla ja bensatankkikin on lukossa. Vaikka autoni on vain pari vuotta vanha, niin tekniikaltaan se on kuin suoraan 1980-luvulta. Retroako? En osaa sanoa, riisutun tekniikan käytännöllisyys paljastunee tässä kevään kuluessa.

Kolaristani tulee huomenna kuluneeksi kolme viikkoa. Aika on mennyt nopeasti, pakkasissa ja vesisateessa kulkien. Kolarista ei ole jäänyt minulle traumaa, vaikka poliisin mukaan hiljainen vauhtini pelasti minut suuremmilta vammoilta. Mielestäni on turha esittää itselle kysymystä: ”Entä jos…”, jossittelu sikseen ja kohti uusia seikkailuja.

Mitä voin oppia kolaristani? Vakuutusyhtiöiden toiminta ja asioiden nopea eteneminen ovat olleet suurin yllätys, vaikka alkuun hieman epäilinkin vakuutusyhtiöitä. Harhaluulonani oli, että joudun mukaan hirveään paperienpyörittelyyn ja selvittelyihin. Kaikkea muuta, virkailijat olivat ystävällisiä ja minun piti lähettää vain yksi ainoa lappu, sekin sähköisenä. Asioiden nopeaan käsittelyyn saattoi vaikuttaa alkuasetelma, sillä kolarissa oli selvästi syyllinen ja syytön. Riitoja ei tullut. Vastapuolen tilanteesta ja shokkiasteesta en tiedä mitään, kai hän on jo selvinnyt, toivottavasti.

Opin myös, että kannattaa todella lukea joskus se auton vakuutuskirjakin ja siihen liittyvät ehtolausekkeet sekä selitteet. Niiden pitäisi löytyä sinun omasta vakuutuskansiostasi aika näppärästi, ei muuta kuin verkkoon surffailemaan oman vakuutusyhtiösi sivuille. Hyvä oppi oli myös, että auton takapenkillä ei kannata pitää irrallista tavaraa. Äkkijarrutuksessa irtain sälä lentää melkoista vauhtia toiseen paikkaan, pahimmillaan kuskin niskaan. Takakontti on tavaran kuljetusta varten.

Huomenna lähden näyttämään uudelle autolleni kesämökkiäni. Pitääkin muistaa ottaa mukaan suojapressu ja lämpöjohto.