Luin yhden kokin elämänkerran. Kirjassaan kokki kertoi, millaista oli työskennellä valtaeliitin keittiöissä ja täyttää mitä ihmeellisimpiä ruokatoiveita. En puutu kirjan sisältöön sen kummemmin, mutta eräs kirjan sivuilla toistunut väittämä synnytti kiivasta keskustelua kaveripiirissäni, kun sen heille esitin. Kokin mukaan hyvä ruoka määritellään seuraavilla kriteereillä järjestyksessä *ulkonäkö (eli muoto ja väri), *tuoksu ja viimeisenä *maku. Onkohan asia näin?

On tosi, että siistillä ja viimeistellyllä ulkonäöllä pelastaa heikommankin aterian. Lautaselle viskattu annos ei houkuttele, vaikka olisi kuinka nälkäinen. Muoto riippunee ateriasta. Onko lihapullan oltava aina pallo vai voisiko sen tarjota kuutiona? Olettaisin, että monikulmainen ruoka ei houkuttele niin paljon kuin selkeälinjainen geometrinen kuvio. Kumpaako söisit mieluummin teräväkulmaista tähtipiparia vai pehmeälinjaista perinteistä piparia? Vanhan kansan joulutorttu lienee parhain esimerkki teräväkulmaisesta makupalasta.

Väri on ateriassa tärkeä, sillä sen avulla ruokahalua joko kasvatetaan tai viedään se kokonaan pois. Jos mustikkaa ei lasketa, niin oletko koskaan syönyt kirkkaan sinistä ruokaa? Epäilen, että sininen väri on vienyt lopullisesti ruokahalusi. Muistelen jonkun ruokapsykologin sanoneen, että punainen, keltainen ja oranssi ovat ruokahalua kasvattavia värejä. Ruskea, musta ja sininen vaikuttavat ruokahalua vähentävästi, miksi sitten suklaa ja lakritsi ovat joillekin henkireikä. Ostin kerran kaupasta kokeilumielessä Blue Congo – perunoita. Keitin niitä, mutta jo pelkkä keitinveden näkeminen vei ruokahaluni. Maultaan ne olivat aika neutraaleita, mutta yhden kokeilukerran jälkeen olen kiertänyt siniset perunat mahdollisimman kaukaa. Yhdessä ruokakokeilussani meinasin uskoa liikaa ulkonäköön. Hedelmän nimi on Ugli tai Rumeliini, se on greipin ja mandariinin risteymä. Maultaan se on todella herkullinen, vaikka se ei olekaan hedelmätiskin kaunotar.

Tuoksu kertoo ateriasta paljon. Vähänkään epämiellyttävältä tuoksahtava ruoka ei innosta sitä edes maistamaan, vaikka aterian ulkonäkö povaisi toista. Ruotsalainen hapansilakka on kuulemma tuoksultaan verraton. Suurin osa nyrpistää nenäänsä jo kuullessaan puhuttavan hapansilakasta, mutta on myös niitä, jotka tykkäävät sen aromikkaasta mausta. Itselleni Parmesaani-juusto on samanlainen koetinkivi. Sen löyhkä on mitä kuvottavin varsinkin uuniruuassa, mutta maku on taas taivaallinen.

Viimeinen kriteeri on maku. Ulkonäöltään ja tuoksultaan houkutteleva ruoka saattaakin olla täysin mauton tai liikaa maustettu. Sen sijaan rumahko ja tuoksuton ruoka voi olla maultaan täysosuma. Mämmi on oiva esimerkki, sen ulkonäkö ja tuoksu ovat vähemmän houkuttelevia, mutta maku täydellinen (ainakin minusta).

Täydellinen ruokakokemus on melkoista aistien hippaleikkiä. Se, mikä täyttää toisen ruokailijan laatukriteerit, saattaakin olla toiselle ruokailijalle rimanalitus. Ulkonäön, tuoksun ja maun avulla luodaan mielikuvia. Jos olet tottunut pyöreisiin lihapulliin, niin varmasti lihapullakuutiot saavat aivosi raksuttamaan ennen kuin olet edes maistanut niitä. Olemassa oleva mielikuva luo helposti joko positiivisen tai negatiivisen odotusarvon edessäsi olevaan ateriaan. Meillä jokaisella on mielikuva koirasta, haista, valaasta tai skorpionista, mutta entä sitten, kun lautasellasi on noista eläimistä valmistettua ruokaa. Mikä tällöin on se kriteeri, minkä perusteella aprikoit syötkö vai et? Lapsena opetettiin. että kaikkea uutta pitää ainakin maistaa. Eräs lapsuusystäväni inhosi aina porkkanoita, koska saduissa ne olivat jänisten suurta herkkua. Valitettavasti tämä kaverini ei syö porkkanoita vielä aikuisenakaan, koska lapsuudesta tullut mielikuva elää hänen aivoissaan niin vahvana. Eli tässä tapauksessa mielikuva voittaa mennen tullen ulkonäön, tuoksun ja maun. Sen sijaan kaveri rakastaa homejuustoa yli kaiken ja juusto täyttää kaikki kolme ruokakriteeriä selvästi. Itselleni homejuusto ei uppoa missään muodossa, koska sen ulkonäkö on liian epämääräinen ja tuoksu suorastaan etova. Makua en tiedä, sillä en ole sitä koskaan maistanut.

Jos eteesi tuodaan ateria, jossa on sinulle tuntemattomia aineksia, niin miten päätät, syötkö sen vai et. Luultavasti ainakin maistat sitä. Olettaisin sinun etenevän ulkonäöstä tuoksun kautta makuun. Pahimmassa tapauksessa et edes maista sinulle outoa ateriaa, jos kaksi ensimmäistä kriteeriä ei pääse laatutarkkailustasi läpi.