Tänään vietetään nenäpäivää, jolloin laitetaan punainen nenä päähän ja tehdään hyvää apua tarvitseville. Ruokakaupassa myytiin villasukkia ja puutöitä hyväntekeväisyydelle. Villasukat maksoivat kympin, en ostanut, koska sain vasta tuttavaltani uudet. Toisessa kauppakeskuksessa koululaiset esiintyivät ja osa möi leipomuksiaan kartuttaakseen nenäpäivän kassaa.

Tänään alkaa pikkujoulukauteni. Vapaaehtoisporukkamme suuntaa teatteriin ja illalliselle. Sen jälkeen kukin voi halutessaan mennä jatkoille. Teatterireissustamme on tullut jo perinne, yleensä olemme järjestäneet sen jo lokakuun puolella, mutta tänä vuonna siirsimme pikkujoulumme tälle päivälle. Sää on ainakin otollinen, koska maassa on lunta ja pakkastakin lähes kymmenen astetta.

Huomenna olisi irtisanottujen pikkujoulu. Me kesällä irtisanotut kokoonnumme jälleen syömään ja kertomaan kuulumisia. Mielenkiintoinen ilta tiedossa, sillä muutamaa entistä työkaveriani en ole nähnyt sitten kesän. Myös yhteydenpitoni joidenkin kanssa on jäänyt aika vähälle. Onkohan tämä sitä kuppikuntaisuutta? Ne, jotka olivat töissäkin samanhenkisiä ja samaan aikaan kahvilla / lounaalla minun kanssani, ovat säilyneet kontakteina. Heidän kanssaan olen nyt irtisanomisaikanani pitänyt yhteyttä, käynyt lounailla ja kahvilla. Kovin moni meistä saman toimiston irtisanotuista ei ole saanut uutta työtä, laskujeni mukaan vain pari heistä aloitti uuden työn heti irtisanomisen jälkeen. Yhden tiedän tekevän keikkatyötä.

Taidan mennä kumpaankin pikkujouluuni omalla autollani. Pääsen pois sitten kun haluan ja luultavasti joudun viemään muutaman kanssajuhlijan kotiinsa, koska osa heistä asuu asuinpaikkani suunnalla. Omaa autoa puoltaa myös pakkaskeli eli turha taksin ja linja-auton odottelu ei minua kiinnosta.