Meillä jokaisella on käsitys, mikä on rauhanturvaaja. Hän on henkilö prosessissa, jolla yritetään auttaa valtioita ja muita kiistanalaisia osapuolia luomaan olosuhteet pysyvälle rauhalle. Toiminta on YK:n alaista.

Sähköpostiini oli tullut viime yön aikana työpaikkailmoitus erään yhtiön hakuvahdilta. Olin yllättynyt, sillä muistini mukaan en ole ollut missään tekemissä kyseisen yhtiön kanssa, saati lähettänyt työhakemustani.  

Yhtiön toiminnan kasvaessa he hakevat Elämänturvaajia eli yrittäjäsuhteisia edustajia huolehtimaan yhtiön asiakkaiden hyvinvoinnista ja elämänturvasta. Tehtävänä olisi hankkia uusia kotitalousasiakkaita ja pitää yhteyttä nykyisiin asiakkaisiin säännöllisesti. Ilmoituksen mukaan työ olisi tietenkin itsenäistä ja vaativaa, mutta samalla myös palkitsevaa. Yhtiö lupaa antaa Elämänturvaajalle valmiin liikeidean ja mahdollisuuden yrittää ilman omaa alkupääomaa ja suurempaa riskiä.

Yhtiö odottaa Elämänturvaajan olevan myyntihenkisen, osaavan toimia itsenäisesti ja organisoivan työnsä. Hyvät vuorovaikutustaidot olisivat pelkkää plussaa. Sen sijaan aikaisempaa kokemusta pankki- tai vakuutusalasta ei vaadita. Palkka olisi sidottu tuloksiin eli mitä enemmän myyt vakuutuksia sitä paksummaksi lompakkosi tulisi.

Ilmoitusta tarkemmin lukiessani hoksaan siinä tietyn sidonnaisuuden minun kanssani. Elämänturvaajan työalue kattaa kolme isoja ja laajaa naapurikuntaa, joista yksi on kesämökkini kotikunta. Jos ja kun Elämänturvaaja ajelee autollaan työalueellaan, niin matkamittariin kertyy melkoinen määrä kilometrejä. Korvaako yhtiö kilometrit, se ei selviä työpaikkailmoituksesta.

Elämänturvaajan työalueen tuntien voin sanoa, että hänen ovelta ovelle tapahtuva myyntityönsä tulee olemaan hankalaa. Asukkaat suhtautuvat suurella varauksella kulkukauppiaisiin ja erilaisiin myyntimiehiin. Asukkailla on pientä muutosvastarintaa, he ovat melko konservatiivisia ja pitäytyvät vanhassa hyväksi havaitsemassaan tavassa. Elämänturvaajalla riittää siis haastetta. Mieleeni muistuu entisajan pölyimurikauppiaat, jotka pelmahtivat pirttiin kesken saunakahvien.

Koin maanantaina mielenkiintoisen kokemuksen. Kesken siivoukseni ovikelloni soi ja menin avaavaan. Ovella seisoi nuorehko henkilö, joka keräsi mansikkatilauksia ennakkoon. Hän kasvatti tilallaan luomumansikoita ja sadosta oli odotettavissa kuulemma normaalia suurempi. Jos annoit yhteystietosi mansikanviljelijälle, niin hän lupasi ilmoittaa satokauden alkaessa, tosin päivän varoitusajalla, sopivan poiminta-ajan. Näin siis ennakkotilaaja pääsi ensimmäisten joukossa luomutilalle mansikanpoimintaan. Luomuviljelijän myyntipuheessa oli hauskinta hänen vastauksensa kysymyksiini: Kilohinta oli edelleen arvoitus, satokauden alku oli hämärän peitossa (summittainen arvio oli heinäkuun ensimmäinen viikko) ja mansikkalajikekin oli aivan outo. Jätin luomuviljelijän oven taakse.

Lähden huomenna kesämökilleni parin kesävieraani kanssa. Vietämme keskikesän juhlaa rauhallisesti luonnosta ja auringosta nauttien. Seuranamme ovat muun muassa järven toisella puolen elelevä käki, järven perällä majaileva joutsenpari, naapuritontilla nähty hirvi, raparperipenkkiäni valvovat siili ja orava. Lisäksi edustettuina ovat peippo, västäräkki ja sitruunaperhoset. Unohtaa ei myöskään sovi kuutta miljoonaa hyttystä, sääskeä, itikkaa ja paarmaa.

Jos juhannuksena ei ole muuta tekemistä, voi tehdä taikoja. Kuten esimerkiksi seuraavan: "Juhannusaattona pitää virsikirja kädessä juosta seitsemän kertaa myötäpäivään pihan suurimman kiven ympärillä. Kun kivelle palaa juhannusyönä, niin näkee tulevan puolisonsa". Niinpä niin….