Tämän päivän sää on sateinen ja pimeä, ei liene uutta tähän vuodenaaikaan. Satuinpa autoilemaan keskustasta kotiin juuri pahimman kello neljän ruuhkan aikana. Matkaan meni aikaa yli kolme varttia kun normaalisti autolla menee vartti ja pyörälläkin parikymmentä minuuttia. Kyllä oli taas kaiken maailman rallikuskit liikkeellä, kaistanvaihdossa ei käytetty vilkkua, joku ajoi takanani pitkät valot päällä ja ennen kaikkea jalankulkijat olivat unohtaneet heijastimensa kotiin. Jos joutuu ruuhkaan, pitäisi autoilijalta löytyä kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Mikään ei ole mukavampaa kuin kanssa-autoilijan huomioiminen ja siitä saatu kiitos - kuten teki se ystävällinen bussikuski, kun annoin hänelle tietä ettei hänen tarvitsisi odottaa koko jonon menoa.

Laitoin kotiini ensimmäisen jouluvalon. Heti tuli valoisampi mieli. Nyt sitten ikkunani valokoriste saa roikkua rauhassa tammikuun puoleen väliin saakka. Iltani iloksi ostin vielä joulusuklaata, tosin taidan viedä siitä osan huomenna toimistolle, koska kollegat tuntuvat olevan hiukan hermostuneita. Miksiköhän?

Menin tänään kiltisti toimistolle, en jäänyt kotiin kuten eilen vielä suunnittelin. Aamulla oli sen verran mukava herätä kun paikat olivat vetreinä huolimatta eilisestä juoksusta. Iltajumppa ja venyttely olivat kyllä tehokkaat, vaikka itse niin sanonkin. Toistaiseksi minulla ei ole suurempia kipuja, sillä selkäkin on ollut miellyttävän tuntuinen. Kannattaa siis liikkua ja käydä talviuinnilla. Taidanpa tästä liikkua nyt jääkaapin suuntaan ja harkita pientä-kevyttä-iltapalaa.