Minä kävelen, minä pyöräilen ja minä autoilen. Yhtä tehdessäni kaksi muuta tuntuu aiheuttavan ongelmia, vika on aina toisissa.

Autoillessani pyöräilijät ovat arvaamattomia: tuleeko pyöräilijä kylkeen vai ei, väistääkö pyöräilijä autoani. Onneksi mitään vakavampaa ei ole sattunut, ei ole ollut edes läheltä-piti-tilannettakaan. Ilman valoja syyspimeällä ajava pyöräilijä on todellinen autoilijan kauhu, pieni vesisade ja tummat pyöräilyvaatteet tuovat lisäjännitystä ratin taakse. Jalankulkijan kanssa autoilijalla ei ole isompia haasteita, jos jalankulkijalla on heijastin, eikä jalankulkija poikkoile ylittäessään ajotietä. Toisia autoilijoita kohtaan yritän olla kohtelias, mutta puskurissani roikkuva tai vilkkua käyttämätön toinen autoilija saa otsasuoneni pullistumaan. Sama vaikutus on "kilpa-autoilijoilla" ja järjettömiä ohituksia tekevillä.

Pyöräillesäni pelkään autoilijoita, koska autoilijat eivät välttämättä tunne viimeisimpiä väistämissääntöjä. Lain mukaan pyöräilijä on pääväistäjä mutta muutamassa erikoistilanteessa auton tulisikin väistää pyöräilijää. Jos pyöräilen autojen seassa, ylimääräinen varovaisuus on tarpeen, sillä joskus autoilija ohittaa pyöräilijän aivan liian läheltä, vähän kuin kiusatakseen. Harva jalankulkija osaa arvostaa pyöräilijää. Usein kävellään rinnakkain tai jopa pyörätien puolella. Pyöräilijän antamaan äänimerkkiin vastataan joko murhaavin ilmein tai sitten äänimerkkiä ei noteerata lainkaan. Poikkeuksena on se kävelevä iloinen rouva, joka muutama päivä sitten kiitti minua hymyillen antamastani äänimerkistä. "Kiitos kun varoitit", oli hänen yllättävä kommenttinsa ohittaessani hänet. Toisiin pyöräilijöihin suhtaudun myönteisesti, koska hekin ovat samassa tilanteessa kuin minäkin eli joko liikenteen tukkoina tai terroristeina.

Kävellesäni olen usein miettinyt, miksi pyöräilijät käyttävät pyöränsä pirrikelloa niin harvoin. Kuluuko se käytössä vai onko sitä liian vaikea käyttää ja miksi pyöräilijän pitää ohittaa jalankulkija niin läheltä? Ja auta armias jos jalankulkijana huomautan jostain pyöräilijän tekemästä rikkeestä, niin vastauksena on joko haistattelua tai kansainvälinen käsimerkki. Autoilija on jalankulkijan ystävä, kumpikin ymmärtää toinen toistaan. Autoilija pysähtyy kiltisti suojatietä ylittäessäni. Mutta yleensä jalankulkijana minun on helpompi väistää autoa kuin auton minua. Kävelevä joulukuusi kerää kaikkien autoilijoiden pisteet eli pimeällä kannattaa muistaa käyttää heijastinta. Toiset jalankulkijat ovat piristävä näky. Kävellesäni saatan jopa tervehtiä toista taapertajaa tai vaihtaa muutaman sanasen. Jalankulkijan vaatetuksesta yleensä näkee kävelyn tarkoituksen; onko kyseessä liikunnallinen iltakävely, töistä kotiin kävely, baarista kotiin kävely, pistäytyminen jossain lähellä jne.

Mutta kaikesta huolimatta minusta on kiva autoilla, pyöräillä ja kävellä. Millä tavoin menisin huomenna toimistolle?