Luin tällä viikolla artikkelin, jossa kassatyöntekijä kertoi, kuinka kassajono saadaan vetämään nopeammin. Hän asetti asiakkaille vaatimuksia jonon nopeuttamiseksi. Kassan kanssa ei saanut jäädä jaarittelemaan, jos jonossa oli muitakin jonottajia. Muovipussi piti asettaa kassahihnalle ensimmäiseksi, koska siten pakkaaminen helpottuu. Pikkukolikoilla ei saanut maksaa, vaan ne tuli vaihtaa infopisteessä, koska siellä ei tarvitse jonottaa. Sain artikkelista vaikutelman, että kassatyöntekijä haluaa olla kuin robotti, joka toimii monotonisesti.

Päätin testata, voisiko asiakas päätellä kassajonon perusteella, mikä jono vetää toisia nopeammin. Sen vuoksi suunnistin eilen kahteen ruokamarkettiin pahimpaan ruuhka-aikaan, vaikka tavallisesti olisin asioinut jo aamusta.

Ensimmäistä kaupasta ostin peruselintarvikkeita. Viisi kassaa oli avoinna, joten minulla oli valinnanvaraa päättää oma suuntani. Yksi kassahenkilö näytti olevan harjoittelija, sillä hänen vauhtinsa oli hidas ja vailla rutiininluontoista toimintaa. En valinnut häntä. Kakkoskassalla istui vihaisen ja kyllästyneen näköinen naishenkilö, joka näytti tervehtivän asiakasta mumisten. Hänen työnsä eteni sutjakkaasti, kunnes asiakas oli unohtanut punnita omenansa. Niinpä kassa sinkosi hedelmäosastolle punnitsemaan, sillä kassojen läheisyydessä ei ollut ylimääräistä vaakaa. En valinnut tätäkään kassaa.

Kolmas kassa oli ylipirteä tyttönen, jonka työ eteni reippaasti. Olin jo valitsemassa hänet, kunnes huomasin jonossa pariskunnan, jonka molemmat ostoskärryt olivat täynnä ostoksia viikonloppua varten. Ajattelin heidän viipyvän kassalla melko kauan, joten en valinnut kolmattakaan kassajonoa. Neljäs vaihtoehtoni oli nuori säikähtäneen näköinen poika, joka paraikaa selvitteli kassahihnalla olevaa vaatenippua. Työ eteni hitaasti, sillä jos jokaisesta rievusta pitää poistaa ensin henkari ja sitten laittaa vaateostokset pussiin. Jono vaikutti epätoivoiselta. Jonossa oli vielä äiti-lapsi -yhdistelmä täyden ruokakärryn kanssa, joten aloin tutkailla viimeistä kassajonoa.

Viides kassa oli nuoren miehen valtakuntaa. Työ näytti etenevän rutiininluontoisesti. Kassajono oli muita jonoja pitempi, sillä viides kassa sijaitsi hieman syrjässä ja asiakaskuntana näytti olevan iäkkäitä henkilöitä ostoksineen. Asetuin jonon päähän, ajattelin ottaa riskin, sillä minulla ei ollut kiirettä ja halusin viedä testini loppuun saakka.

Mikä on paras tapa saada eloa kassajonoihin? Neljännen ja viidennen kassan välissä oli tyhjiä kassapaikkoja. Yhteen näistä ilmestyi kuudes kassatyöntekijä, joka kailotti kuuluvasti: ”Täällä on vapaa kassa”. Ja kas, jonoihin tuli kummasti eloa, kun asiakkaat syöksyivät vapaalle kassalle. Sehän toimii ilman sääntöjä, nopeat syövät hitaat, mutta kumman vauhdikkaasti omasta jonostani kaksi iäkästä pääsi uuden kassan kärkipaikoille. Juuri avatun kuuden kassan jono kasvoi hetkessä.

Oma jononi oli siis lyhentynyt kahdella asiakkaalla. Edessäni oli vain enää vain kolme asiakasta. Jononi tuntui etenevän vauhdikkaasti. Iäkkäät asiakkaat osasivat ryhmitellä ostoksensa oikein ja systemaattisesti: maidot ensin ja pehmeät viimeisiksi. Kassahenkilö ehti jopa vaihtaa ajatuksiaankin asiakkaidensa kanssa. Tein mielenkiintoisen havainnon. Kaikki minua edeltävät asiakkaat maksoivat ostoksensa käteisellä, osa jopa kaivoi kukkarostaan ne kuuluisat kolikotkin. Minä maksoin käteisellä, kolikkoja yhdistelemällä sain jopa tasarahan. Kassatyöntekijä oli hyvillään, sillä hän oli huomannut kolikkojensa vähenevän. Nyt niitä riitti.

Olin pakkaamassa ostoksiani, kun takanani olleet kaksi asiakasta saivat pienet ostoksensa maksettua. Nämä kaksi nuorta energiajuomineen olivat kassan viimeiset asiakkaat, sillä viides kassa pisti pelin poikki ja lähti tauolle. Muut jonot tuntuivat etenevän hitaanpuoleisesti. Äiti-lapsi -yhdistelmä oli juuri maksamassa, tosin maksukortti aiheutti ongelman ja lapsi päätti hermostua. Kakkoskassan asiakas oli myös ongelmissa maksukorttinsa kanssa ja jono seisoi.

Menin naapurikauppaan. Jätin ostokseni säilöön, sillä täältä minun ei tarvinnut ostaa kuin muutama tuote. Appelsiinipussi löytyi helposti, lisäksi otin muutaman perunan, pari jugurttia ja uunituoreen leivän sekä kaksi uunituoretta ”rähmäviineriä”. Suunnistin kassoille, valitsin ensimmäisen. Jonossa oli kolme ihmistä ennen minua, kaikilla oli onneksi vain muutama ostos. Jono veti nopeasti. Kassakaukalon päässä oli mielenkiintoinen yllätys, siellä oli jokin juniorijoukkueen värväämä pakkaaja. Tein omalla vuorollani virheen, olin liian hidas. En ehtinyt sanoa, että minä itse pakkaan tavarani. Laiskan oloinen junioriurheilija latoi ostoksiani jo muovipussiin.

Juniori latoi kaikki uunituoreet tuotteeni alimmaisiksi, siihen päälle jugurtit ja ylimmäksi raskas appelsiinipussi. Juniorin tarkoitus oli hyvä, mutta jouduin itse viimeistelemään pakkaamisen. Muuten ostokset olisivat olleet entisiä ostoksia kotiin päästyäni.