Tänään päivälleen 40-vuotta sitten Ruotsi sai ensimmäisen voittonsa Euroviisuissa, kun ABBA lauloi Waterloonsa koko Euroopalle. Tuon jälkeen Ruotsi on voittanut laulukilpailut neljä kertaa vähän samanlaisilla "renkutuksilla" kuin ABBakin.

Ala-asteella oli yksi luokkakaverini todellinen ABBA-fani. Hän taisi osata kappaleet ulkoa, sillä muistan hänen laulaneen koulunjuhlissa biisin"Money,Money" hieman heikolla englannin kielellä. Mutta se ei menoa haitannut, sillä solistin eläytyminen oli huippuluokkaa. Luokkakaverini myös päällysti koulukirjansa ABBA-papereilla ja taitaapa hänellä olla yhdessä luokkakuvassamme virkattu sininen Agneta-myssy päässään.

Itselleni ABBA kolahti vasta parikymppisenä opiskelijana. Asiaa edesauttoi aina niin railakkaat opiskelijakarkelot, sillä tietyssä vaiheessa iltaa ABBA laitettiin soittimeen ja ei muuta kuin menoksi. Kappaleethan ovat mitä parhaimpia biletysbiisejä joiden tahtiin voi tanssia vaikka minkälaisen koreografian mukaan. Varsinaista "korva-suussa-slowaria" ABBAlta ei taida löytyä, en ainakaan muista.

Opiskelujeni jälkeenkin ABBA on ollut soittimessani aina silloin tällöin. Se on jotenkin ajatonta musiikkia, tulee muotiin sopivin väliajoin kadoten sitten taas vähäksi aikaa hyllylle odottamaan uutta tulemistaan. Kappaleet jäävät äkkiä korvamadoksi. Viimeksi Tukholmassa käydessäni poikkesin myös ABBA-museoon, eipä tarvinnut olla yksin, koska faneja riitti ihan jonoksi asti. Museo on mukava kunnianosoitus Ruotsin musiikkiviennin lippulaivalle.