Yksi elämäni parhaimmista lauantaista on takana: olen yksin kesämökillä, pakkasta lähes -30 astetta, tähdet loistavat taivaalla ja henkisesti on tyhjentynyt olo. Voisin lisätä vielä päivän tehtävälistan, sillä aamupäivä meni metsätöitä tehdessä ja halkoja hakatessa, sitten lounastauolla hernekeittoa ja nokipannukahvit.

Päiväunien jälkeen oli kevyttä metsätyötä, kun kesällä kaadetut koivut piti pilkkoa ja pinota odottamaan tulevaa kesää. Samalla saunan lämmitystä, avannon tekoa ja päivällisen valmistusta. Päivälliseksi tein makkara-lihapataa, mitä kypsytin matalalla lämmöllä puu-uunissa. Kun olin tehnyt kaikki päivän hommat, keskityin saunaan ja avantoon sekä tähtitäivaan ihailuun. Sitten seurasi päivällinen ja perinteiset saunakahvit takkatulen loimussa.

Tällä hetkellä oloni on todella raukea, sillä uni tuntuu olevan tuloillaan ihan pian. Lieköhän parilla saunakaljalla osuutta asiaan? Olen todella tyhjentänyt itsestäni työviikon rasitukset, valitettavasti rutiininomaiset kuntoilusuoritukseni ovat jääneet tekemättä, mutta tarvitseeko ihmisen aina elää kellon, aikataulun ja rutiineidensa mukaan. Voin tämän päivän perusteella sanoa, että täysin rutiineistani poikkeava viikonloppu on tehnyt jo nyt todella hyvää. Itse vielä vapaaehtoisesti halusin tätä ja vieläpä ilman seuralaisia. Voin sanoa maanantaina työpaikan aamukahvilla todella nauttineeni tästä viikonlopusta kun tiedän työkavereitteni joko hermoilleen ostoksilla tai muuten vaan stressaantuneen viikonlopun aktiviteeteissään.

Ainoa miinuspuoli on ollut ennen joulua ilmaantunut selkäkipuni. Se muistuttaa olemassaolostaan aina silloin tällöin. Jotenkin minusta tuntuu, että kaikki ei taida olla kohdallaan, koska kipu on täysin erilaista kuin aikaisemmin. No keskityn nyt rentoon viikonloppuuni, enkä anna epämääräisten asioiden häiritä sitä. Moro ja hyvää yötä.