Juuri kun olet ottanut mukavan asennon nojatuolissasi keskittyäksesi alkavaan TV-ohjelmaan, puhelimesi soi ja sen näytöllä joko näkyy "tuntematon numero" tai ei numeroa lainkaan. Mietit sekunnin vastaatko heti vai annatko puhelun mennä vastaajaasi, koska kauan odotetun TV-ohjelman alkutekstit pyörivät jo näkökentässäsi. Ensin mielesi valtaa harmistus ja sitten uteliaisuus, joka yleensä ottaa tilanteesta otteen ja pakottaa sinut vastaamaan puheluun vieläpä sillä virallisimmalla tavallasi. Näin kävi minulle muutama tunti sitten. Ensimmäinen reaktioni oli jo vastatessani, että taas joku lehtimyyjä häiritsee rauhaani.

Vastasin mitä virallisimmin, toisesta päästä kuului selkeä naisääni, joka esitteli itsensä ja kertoi asiansa. "Onko kotonanne tietokone ja haluaisitteko osallistua tietokoneen käyttöä koskevaan lyhyeen gallupiin", naisääni kysyi. Tässä vaiheessa minulla olisi ollut mahdollisuus sanoa vain "Kiitos ei", ja lopettaa puhelu. Mutta juuri se yksi ja ainoa positiivisuuden ja ystävällisyyden aivosoluni pakotti minut jatkamaan keskustelua ja niin olin keskellä kyselytulvaa.

Yllätykseni kysely olikin tosi mielenkiintoinen. Peruskysymyksinä oli mm. millainen tietokone, missä ja miksi sitä käyttää, kuinka paljon, yleisimmät sivut jne. Jatkokysymyksinä oli mm. työkone versus kotikone, työtoimisto versus kotitoimisto ja missä suhteessa tietokoneella tehdään työasioita ja siviiliasioita.

Kyselystä jäi mielyttävä jälkimaku. Kysymymykset olivat asiallisia ja laittoivat minutkin hieman pohtimaan tietokoneen käyttöäni. Kyselijä oli mukava; ei sellainen tekopirteä normi-lehtimyyjä. Kaikkinensa positiivinen kokemus paitsi että TV-ohjelma ehti jo mennä yli puolen välin.