On taas kulunut pitkä aika edellisestä kirjoituksestani. Uusi pakastimeni on pitänyt minut kiireisenä, sillä olen täyttänyt uutuuttani luonnonantimilla. Se on nyt lähes täynnä. Uhrasin yhden päivän mansikkapellolle, kokeilin kumisaappaitteni vesitiiviyttä hillasuolla, seikkailin mustikkametsässä useampaankin otteeseen ja avustin naapurinmummoa vadelmien poimimisessa. Todellisen yllätyksen koin kesämökkini herukkapensaissa. Mustaherukoita tuli yli oman tarpeen ja punaherukoitakin riittävästi. Olen siis varautunut kohtalaisen hyvin tulevaan talveen. Jos vielä säilöisin hiukan suolakurkkuja ja punajuuria, niin eiköhän sadonkorjuu olisi osaltani ohi. Puolukat jätät suosiolla metsään, minä kun en ole koskaan niistä välittänyt.

Sain aiheen kirjoitukselleni, mistäpä muusta kuin ihmettelystäni tutussa ruokamarketissa. Siellä oli tarjouspäivät viikonlopun kunniaksi: Neljä pakettia kahvia kympillä, kymmenen pussia makaronia eurolla, kaksi sokeripussia eurolla ja voi parisen euroa. Siinä muutama tarjous mainitakseni. Tyydyin kahviin ja voihin, niitä kuluu taloudessani kohtalaisesti.

Kuulin vihannesosaston myyjältä hyvän uutisen kaikille uusavuttomille. Markkinoille on ilmestynyt nakusipuli eli valmiiksi kuorittu tavallinen sipuli. Nyt ei tarvitse enää itkeä sipulia kuoriessa, joten kaikki niksi-Pirkan vinkit joutavat roskiin. Olin jotenkin ällikällä lyöty myyjän selostuksesta. Nyt sipulikin menetti silmissäni hohtonsa, vaikka en olekaan mikään itkupilli sipulia kuoriessani. En ole käyttänyt suojavarusteita ja olen säästynyt hyvin kyyneliltä. Vastaisuudessa aion suosia edelleen kuorellista sipulia. Mikähän lienee nakusipulin säilyvyysaika, kun olet jättänyt pöydän kulmalle puolikkaan käyttämättömän sipulin?

Myyjäkin oli ihmeissään, hän oli kuullut nakusipulista radiosta. Koska myyjällä ei tuntunut olevan turhaa kiirettä, vaihdoimme muutaman mielipiteen näistä uusavuttomille tarkoitetuista tuotteista. Itse muistin, kun makkaratiskissä oli myynnissä valmiiksi paloiteltua lenkkiä. Makkaran paloitteluhan on vaikeaa hommaa, siinähän voi huonolla tuurilla leikata sormeensa. Myyjä muisti kokeilleensa joskus valmiiksi paistettua jauhelihaa. Hän oli pettynyt, koska liha oli ollut mautonta ja jotenkin teollisen näköistä. Paistamisen hauskuus ja käry olivat jääneet puuttumaan.

Käytän silloin tällöin yhtä uusavuttomille tarkoitettua ruoka-ainesta, se on purkkiananas. Käytän ananasta ehkä pari kertaa vuodessa, joten selviän helpommalla, kun otan raaka-aineen suoraan purkista. Ostin kerran kokonaisen ananaksen, kärsivällisyyteni loppui, vaikka minulla oli selkeät ohjeen sen kuorimiseksi.

Palatakseni alussa kertomaani marjastukseeni. Esittelin yhdelle vanhemmalle sukulaiselleni saavutustani ja kuinka nopeasti sain täytettyä uuden pakastimeni. Hän katseli minua ihmeissään ja tokaisi, ettei ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti juoksevat marjapuskasta toiseen. Tuttavani ostaa valmiit marjatuotteet kaupasta kuten mehut, smoothiet, kiisselit ja hillot. No, onhan tuokin tapa. Minun mielestäni marjastus on rentouttavaa ja se ei sovi uusavuttomille.