Ruokakunta tarkoittaa samaan ruokatalouteen kuuluvia henkilöitä. Se voi olla suurperhe, pienperhe, yksinasuva, pariskunta ilman lapsia tai kommuunimuotoinen asumisjärjestely. Eräässä radio-ohjelmassa kerrottiin suomalaisten mansikanhimosta, lähes jokainen suomalainen maistaa edes kerran kesässä tuoretta mansikkaa ja lähes 90 % kaikista ruokakunnista ostaa edes yhden mansikkalitran kesässä. Yli puolet kaikista ruokakunnista pakastaa mansikkaa talven varalle. Mietin aamulla lenkillä ollessani, onko kuluttajalle väliä, mistä ostaa mansikkansa.

Lähes jokaisen ruokakaupan ulko-oven vieressä on mansikan myyntitiski, josta kaupassakävijän on helppo ostaa haluamansa määrä mukaansa. Hyvällä onnella litra voi olla hieman edullisempi kuin kaupan sisällä. Myyntitiski on yleensä lähellä parkkipaikkaa tai muuta huoltotietä. Kuinkahan paljon mansikat saavatkaan pakokaasua päivän mittaan? Hoksasin tämän alkuviikosta omalla kauppareissullani, kun kaupan oven edessä mansikkatyttö myi marjojaan. Harmi vain myyntitiskin edestä meni kaupan huoltotie, jota käytetään myös parkkipaikalle mentäessä. Katseeni kiinnittyi kahteen seikkaan. Kauppaan mennessäni myyntitiskin edessä oli postiauto tyhjentämässä kirjelaatikoita, postiauto oli koko ajan käynnissä ja pakoputki vieläpä myyntitiskiin päin. Kaupasta palatessani muutama taksi oli vallannut myyntitiskin edustan. Taksit odottivat mummoja kauppareissultaan ja autot kävivät tyhjäkäynnillään koko ajan. Kolmas hyvä esimerkki on erään toisen kaupan edustalta, jossa myyntitiski on pystytetty auringolta varjoon ja myyjä värjöttelee pipo päässä. Ongelmana ei olekaan nyt parkkipaikka tai autot vaan suoraan myyntitiskiä vastapäätä on suuri, alkutekijöissään oleva rakennustyömaa. Myyntitiskin ja avoimen työmaan väliä ei taida olla kuin muutama metri, mutta väli on varattu rakennustarvikkeille ja roskalavalle. Jalankulkijalle on varattu noin puolisen metriä leveä avoin polku ohittaa myyntitiski. Marjat eivät liene kovin puhtaita, mutta kauppa näyttää myyntitiskillä käyvän.

Tori on varmin mansikkapaikka. Mansikkaa saa sieltä sekä yksittäisinä litroina että valmiiksi pakatuissa pahvilaatikoissa. Myyntiartikkelia on montaa eri lajiketta ja joskus myös vaihtelevin litrahinnoin. Paikallinen mansikka voi olla hieman halvempi kuin kaukaa takametsästä tullut. Eräs tuttu torimyyjä kertoi kerran, että mansikanmyynnissä saa varautua röyhkeisiin asiakkaisiin. Osa asiakkaista yrittää sisukkaasti tingata hintaa alemmaksi, muutama vaatii mansikkalaatikolle uutta punnitusta, jonkun mielestä torimyyjälle voi purkaa kiukkunsa ostamatta mitään. Kaikista röyhkein on kuitenkin lokki, omasta mielestäni maailman tyhmin lintu. Myyjän kertoman mukaan lokki kuulemma varastaa viekkaasti mansikoita avotiskistä, pahimmillaan se vain näykkäisee pikku palan. Onneksi myyjän valppaus on estänyt pahimmat lokin vahingot. Ostajalle olisi nolo juttu huomata ostaneen lokin runtelemia mansikoita, edes yhdenkään.

Valtateiden varsilla näkyy silloin tällöin pieniä mainostauluja, jotka ilmoittavat mansikoita kaupattavan läheisellä levähdyspaikalla. Siellä istuu pikku pöydän takana pari nuorempaa mansikanmyyjää lähitienoon mansikkatilalta. Autoilijalle on siis tarjolla sopiva hengähdystauko välipaloineen. Myyntikikka on helppo, mansikka myydään noin puolen litran rasiassa ja mikäli lisää tahtoo, opastetaan lähitienoon mansikkatilalle. Mansikan puhtaus vaihtelee, koska myyntitiski on valtatien vieressä pakokaasun ja pölyn saavutettavissa. Yleensä levähdyspaikka on auringon hellimä alue, joten myös mansikat myydään auringonpaisteessa. Mitä kauemmin myyntiartikkeli lojuu auringossa, sitä vetisemmäksi se menee.  

Jos erilaiset myyntikojut eivät innosta mansikkaostoksille, niin aina voi mennä suoraan mansikkatilalle ja ostaa marjansa sieltä. Tai vielä parempi on mennä tilalle ja poimia mansikkansa itse. Silloinhan saa sellaisia marjoja kuin haluaa. Tosielämässä homma ei toimi näin helposti vaan sinulle annetaan oma penkki poimittavaksesi ja saat sen tuoton sitten itsellesi maksua vastaan. On sitten sattuman kauppaa, millaisen sadon saat. Iloisen mielen lisäksi saat kaupanpäällisiksi selkä- ja / tai polvikivun. Vasta-alkajalle poiminta on melko uuvuttaa hommaa, huonokuntoinen ei siinä hommassa pärjää. Itsepoimitun mansikan kilohinta on edullisempi kuin myyntikojusta ostetun, mutta kustannus nousee, kun mansikanpoimintaan ajellaankin omalla autolla. Mansikkatilahan harvoin sijaitsee kotisi naapurissa, jonne voit mennä kävellen tai pyöräillen.

On vielä yksi vaihtoehto hommata mansikkansa. Yritteliäs puutarhahenkilö kasvattaa herkkunsa itse ja kehuu saavutustaan sitten koko kesän myyntikojun asiakkaille. ”Ahkeruus on ilomme”, kuten sananlaskussa sanotaan, mutta ahkeruudessakaan ei kannata mennä liiallisuuksiin. Oman mansikkapenkin kasvatus ja hoito on ymmärtääkseni vaativaa puuhaa, mikä ei sovi kiireiselle kasvattajalle. Satokaan ei ole aina taattu. Sesonkiaikaan mansikoita saa poimia aamua iltaa ja välillä saa hätistellä rastaita ja muita vieraita pois mansikkapenkeistä. Jos vaiheessa kasvattaja huomaa, ettei omaa satoa riitäkään pakastimeen saakka. Jos siis kasvattaja haluaa nauttia punaista herkkua talvipakkasellakin, niin hän suuntaa myyntikojuille ja ostaa mansikkalaatikon, vähän kuin varmuudeksi.

Mansikanostajissa on myös uhkapelureita, jotka eivät ole mansikan suurkuluttajia vaan haluavat nauttia herkusta silloin tällöin. Tämä ryhmä löytää mansikkansa kaupan pakastealtaasta, pussi tai pari siirtyy mukavasti ostoskärryihin mansikkahimon iskiessä. Nopea sulatus mikrossa niin herkku on valmis nautittavaksi tai vaikkapa täytekakun koristeeksi. Vain nynny keittää pakastealtaasta ostetut mansikat.

On siis monta tapaa hommata mansikkansa. Jokaisella tavalla on oma kannattajajoukkonsa. Yksi asia on kuitenkin varma, lähden huomenna aamukahville torille ja saatanpa ostaa litran tai pari mansikoita mukaani ja keittää niistä kunnon mansikkakiisselin, jonka tarjoan jäätelön kera kylään saapuvalle kesävieraalleni.

Loppuhuomautus! Jos luet kirjoitustani, huomaat, että rinnastan sen punaisen herkun eli mansikan marjaan. Jos olen oikein tarkka, niin mansikka ei ole marja. Vanha tietosanakirja ohjeistaa seuraavasti: ”Mansikoiden kukka paisuu hedelmöittymisen jälkeen pohjushedelmäksi eli pohjusmarjaksi, jota sanotaan myös mansikaksi. Tavallisessa kielenkäytössä sitä pidetään marjana, mutta kasvitieteessä yleisesti käytetyn määritelmän mukaan se on epähedelmä, koska hedelmällä tarkoitetaan vain kasvin sikiäimestä syntynyttä solukkoa. Näin ollen mansikoiden varsinaisia hedelmiä ovat pähkylät eli pienet siemenet pohjusmarjan ulkopinnalla”. --> Nyt selvisi tämäkin, voin huomenna sanoa torimyyjälle haluavani ostaa yhden litran epähedelmiä.