Viikonloppu meni toipuessa sekä henkisistä että ruumiillisista vammoista. Pakkasta oli lähes -20 astetta ja kova tuuli, joten lauantain olin sisällä ja lepäilin. Osaksi syynä oli lääkäriltä saamani ohje, laittaa herätys yöksi kahden tunnin välein, koska aivotärähdyksen kanssa ei ole leikkimistä. Piti kuulemma tarkkailla ruumiin toimintoja ja puhekykyä kesken yöunien. Lauantaina epätietoisuus iski, pitääkö minun tehdä ilmoituksia vakuutusyhtiölle tai autokorjaamoon, sillä en ole aikaisemmin kolaroinut näin rajusti. Kuten lääkäri oli ennustanut, lauantaina tulivat myös kivut. Niskaani jomotti koko päivän, hartiat, lavat ja vasen käteni olivat kivuliaat. Rintakehäni oli täynnä pieniä mustelmia. Ruokakaan ei maistunut.

Sunnuntaina rohkaistuin ulkoilemaan ja meni kolaripaikkani ohi. Hangessa näytti olevan autoni kuskinpuoleinen etulyhty ja hangen vieressä lukematon määrä pientä silppua eturistikostani. Lasinpesunesteeni haisi vielä törmäyspaikalla. Irrallaan ollut etulyhty oli jotenkin orvon oloinen. Iltapäivällä järkeni alkoi toimia, sillä pähkäilin minuun otettavan yhteyttä heti maanantaina. Edelleen mieltäni vaivasi epätietoisuus, mitä minun pitää tehdä vai tyytyä odottamaan.

Maanantai alkoi reippaalla pakkasella, mutta se ei suunnitelmaani haitannut. Suuntasin heti aamusta omaan vakuutusyhtiööni neuvoa kysymään. Ystävällinen virkailija käski minun vain odottaa, vastapuolen eli Audi-kuskin vakuutusyhtiö ottaa kyllä yhteyttä. Ei mennyt kauaa, kun syyllisen vakuutusyhtiö soitti tai oikeastaan sieltä puolen soiteltiin koko päivän erinäisten asioiden vuoksi (kaikkia tietojahan ei huomattu kysyä aamun ensimmäisen puhelun aikana). Sain vahinkonumeron, jonka ilmoitin autokorjaamolle. Autoni oli viety sinne minne olin sen käskenytkin viedä eli poliisi ja hinausauto olivat toimineet ohjeitteni mukaan. En jäänyt kuuntelemaan korjaamopäällikön arviota autoni vammoista, siinäpähän nyt arvioivat, meneekö autoni lunastukseen vai korjataanko se. Itse toivon korjausta, koska minulla on lämmin suhde autooni. Vakuutusyhtiöni mukaan ensin arvioidaan autoni arvo. Jos korjauskustannukset ylittävät tietyn prosenttiosuuden, niin lunastus kutsuu. Asiasta ei voi eikä kannata valittaa.

Maanantai jatkui terapia-lounaan merkeissä parin ystäväni kanssa, kolarini jäi vain maininnan tasolle ja hyvä niin. Turha jossittelu ja asioiden vatkaaminen eivät enää auta, katse on suunnattava eteenpäin. Päivystävä sairaala lähetti iltapäivällä pikakirjeenä kertomuksen päivystyksessä käynnistäni sekä perusohjeet asioista ja vammoista, mitä minun kannattaisi vielä seurata.

Minulla on eri vakuutusyhtiö kuin Audi-kuskilla. Nyt alkaneen viikon aikana on ollut mukava vertailla kahta vakuuttajaa ja niiden toimintaa. Vastapuolen yhtiö tuntuu jotenkin erikoiselta, koska sieltä saatetaan soittaa monta kertaa päivässä ja kysyä samoja asioita moneen kertaan (esimerkiksi autoni rekisterinumeroa). Joka kerralla soittaja on ollut eri henkilö. Ja arvatkaapa mikä vakuutusyhtiöiden kanssa on ollut hauskinta? Asioin maanantain kummankin yhtiön kanssa ja kas, illalla mailiboxiini tippui tyytyväisyyskyselyt kummastakin yhtiöstä. Asiakaspalaute on tärkeää, mutta eikö palautteen olisi voinut kysyä vasta, kun asia on ratkennut?

Vaikka en olekaan mikään himo-autoilija, niin kuitenkin autoa tulee kaivattua. Kesämökilleni en taida päästä vähään aikaan, jos en sitten ota kuskia itselleni. Koska ulkona on kova pakkanen, niin kauppa-asiat tulevat hoidettua kävelyreissuilla kuten tavallisestikin. Enhän minä autoa oikeastaan tarvitse kuin mökkireissuilleni. No olisi se kyllä kiva joskus käydä kauppakeskuksessa autollakin.

Olen jo oppinut yhden asian. Omasta autosta kannattaa pitää huolta ja varmistaa myös matkustajille turvallinen kyyti. Koskaan ei tiedä, milloin autosi joutuu kolariin. Vilkaise autosi konepellin alle aina silloin tällöin, niin osaat sitten kertoa akun ja muiden tärkeiden kapistusten paikat. Tarkista myös varoituskolmion sijainti autossasi, hanki autoosi heijastinliivi ja toimiva taskulamppu sekä puhelimellesi vara-akku / laturi (oma puhelimeni tyhjeni jo yhden hätäpuhelun aikana). Pipo ja kunnon hanskatkaan eivät ole turhia esineitä. Kiinnitä huomiota myös takapenkkisi irtotavaroihin, ne saavat äkkijarrutuksesta yllättävän vauhdin. Oma lumiharjani oli takaistuimellani, kolarin jälkeen löysin sen kojelaudalta noin parin sentin päässä etuikkunasta.