Tein eilen heräteostoksen, kun poikkesin maitokaupassa. Kaupan kukkaosasto hehkui monivärisenä heti pääkäytävän vieressä. Yksikään ohikulkija ei voinut olla sitä huomaamatta. Aivan pääkäytävän viereen oli laitettu houkuttimeksi iso lava kenialaisia ruusuja, joita mainostettiin reilun kaupan tuotteiksi. Kymmenen ruusun nippu maksoi kaksi euroa, joten ostos ei ollut hinnalla pilattu. Usea kuluttaja nappasi ruusukimpun ostoskärryynsä, minäkin tein niin. Ajattelin kymmenen keltaisen ruusun piristävän sadepäivääni.

Kotiin tultuani leikkasin ruusut, tein niille tarvittavat imupinnat ja asettelin ne maljakkoon olohuoneeseen. Illemmalla ruusut alkoivat kiinnostaa enemmältikin, joten kaivoin niiden suojakelmun roskiksestani ja luin ruusujen tuoteselosteen. Ruusut olivat lähtöisin kenialaisesta ruusutarhasta, jossa noudatetaan eettisiä ja puhtaita kasvatusmetodeja. Eettisen metodin mukaan ruusutarha oli oikea paratiisi, jossa työntekijöitä kohdeltiin reilusti ja tasa-arvoisesti. Työntekijöillä oli siis hyvät oltavat. Monet kansainväliset laatustandardit takasivat laadukkaat tuotteet maineikkaalta ruusutarhalta. Ruusut olivat kasvaneet kuulemma ilman biologisia teholannoitteita, tuoteseloste suorastaan alleviivasi luonnonmukaista kasvatusta.

Jos ruusukimppu maksaa täällä kaukana Pohjolassa kaksi euroa, paljonko siitä menee ruusunkasvattajalle ja etenkin paljonko ruusunpoimijalle? Kuljetuskaan ei taida olla ilmaista. Mielenkiintoinen kysymys, johon varmaan löytyisi vastaus jostain internetin syövereistä. Mistä minä kuluttajana tiedän, kuinka tasa-arvoinen työilmapiiri ruusutarhalla vallitsee? Veikkaan ruusutarhalla olevan melkoisen hierarkian, jossa poimija on arvoasteikossa kaikkein alimpana. Näin äkkiseltään ruusutarhan touhu ei tunnu kovinkaan eettiseltä.

Tuoteselosteen mukaan ruusutarha nojautuu luonnonmukaisuuteen. Ymmärtääkseni kovin moni ruusu ei kasva ilman lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä, lisäksi ruusu on melko vaativa kasvatettava. Ruusu ei ole kuin voikukka, ruusulle ei riitä pelkkä multaan laitto ja odottelu, vaan sen kasvua, pölytystä ja leikkausta pitää seurata tarkalla silmällä. Tuoteseloste antaa kuluttajalle kuvan, että ruusut ovat kasvaneet vähän kuin pelkän ajatuksen voimalla. Kuva lienee hieman väärä.

Entäpä ruusujen laatu, jota mainostetaan ylivertaiseksi. Ruusupaketin avattuani yksi ruusu oli jo musta varreltaan (piilotettu sopivasti muiden joukkoon, ettei sitä pakettia avaamatta huomaisi) ja yksi ruusu oli katkennut tuuma kukannupun alapuolelta. Eli kaksi ruusua oli käyttökelvottomia, maljakkoon pystyin laittamaan lopulta kahdeksan ruusua. Ruusut ovat ohutvartisia, joten imupinnan on oltava hyvä, muuten ruusut alkavat nuokkua. Ruusuni ovat koristaneet olohuonettani nyt noin 18 tuntia, elonmerkkejä niissä ei näy, vaan ne ovat edelleen nuppuina. Normaalisti ruusut heräilevät kukkimaan muutaman tunnin vedessä olon jälkeen. Omat ruusuni vielä harkitsevat, kukkiako vai ei. Lisäksi niiltä puuttuu se tärkein ominaisuus eli tuoksu.

Opinko ruusuostoksestani jotain? Alhainen hinta ei ole laadun tae, älä sorru heräteostoksiin. Ruusukimpussa oleva reilun kaupan merkki on minusta pelkkää silmänlumetta. Kahden euron ruusuista on reiluus kaukana. Taidankin aloittaa uuden lakon. Pistän kaikki reilun kaupan tuotteet jäähylle, kieltäydyn niitä ostamasta. Tosin en ole niitä ennenkään kovin usein ostanut. Ja jos oikein heittäydyn villiksi, käyn ostamassa iltapäivällä lähikukkakaupasta ei-niin-reiluja-ruusuja. Maksan luultavasti ostoksestani kymmenkertaisen hinnan, mutta saanpa ainakin jutella kukkakauppiaan kanssa.