Kuulun työpaikkani lukupiiriin joka kokoontuu viikottain aina perjantaisin töiden jälkeen. Meitä on noin kymmenkunta osallistujaa ja mukava kirjallisuuden opiskelija vetämässä keskustelukerhoamme. Kerhomme idean mukaan yksi jäsen esittelee mielenkiintoisen lukukokemuksensa toisille ja ryhmä keskustelee luetun kirjan teemasta. Hauskaa vastapainoa työlle siis.

Huomenna on minun vuoroni. Koska kirjat ja lukeminen kuuluvat harrastuksiini, niin minulla oli vielä alkuviikolla ongelma, minkä kirjan esittelisin. Tiistaina ongelma ratkesi, kun löysin kirjahyllystäni opiskeluvuosiltani hiuksia nostattaneen pokkarin (näin ainakin muistelin, joten oli aika lukea pokkari uudelleen). Aion esitellä Bernard Werberin kirjoittaman Muurahaiset. Se on hiukan erilainen tutkielma noista sinnikkäisistä ystävistämme. Juonta en tässä sen kummemmin paljasta, mutta kirjan ydin kätkeytyy kirjan päähenkilön sedältään saamaan viestiin: "Älä koskaan laskeudu kellariin". Kirja kannattaa ehdottomasti lukea vaikka tulevan pääsiäisen aikana.

Ja nyt kun muurahaiset heräilevät kevättöihinsä ja pääsimme kirjallisuuden pariin, niin tässä Aaro Hellaakosken Muurahaisten laulu.

"Sääret väärinä aivan / pinnistettiin työtä, / taipumatonna vaivan / millaisenkaan myötä. / Muurahaisien suku / milloinkaan ei huku.

Saapas tallasi suuri / meitäkin tänne ja tuonne. / Siitä, siitäpä juuri / nähtiin lujien luonne: / laulamme murtuvin kalloin: / meitä ei tuhota talloin.

Aate on vahvempi meitä. / Olemme häviävää. / Muurahaisien teitä / silti on ollut. Ja jää. / Kuorsaamme. Huomenna esiin / kiskoen korsia pesiin."