Elokuu on mennyt vauhdilla. Olen keskittynyt työnhakuun koko kapasiteetilläni, koska kesän aikana huomasin kaipaavani takaisin työelämään ja kenties oravanpyöräänkin. Työtehtävät, joista minut irtisanottiin kaksi vuotta sitten, eivät enää kiinnosta minua. Haluan työskennellä toisaalla.

Kesän aikana näin erästä entistä kollegaani, joka irtisanottiin samaan aikaan kanssani. Tiesin hänen päässeen takaisin työelämään kesken irtisanomisajan. Hän jatkoi samalla alalla, siirtyi vain kilpailijan työntekijäksi. Kun vietimme entisten kollegoiden kanssa pikkujoulua kaksi vuotta sitten, tämä yksi onnellinen työnsaaja oli onnesta sekaisin, mutta kiireinen. Muistan, kuinka hän kehui työtään ja haasteellisia tehtäviä. Nyt kesällä tavatessani hänet, kaikki oli muuttunut. Oltuaan puoli vuotta uudessa ja ihanassa työpaikassaan entinen kollegani oli alkanut tuntea työuupumuksen merkkejä. Hän oli sinnitellyt työssään tämän vuoden maaliskuulle, kunnes uupumus oli vienyt voiton. Seurauksena oli ollut pitkä sairausloma ja tiukka kuntoutus. Tapaamisessamme entinen kollega tunnusti suoraan, että hän meni liian aikaisin takaisin oravanpyörään. Hän ei ollut päässyt irti entisestä työstään ja sen tuomasta stressissä, kun oli jo tarttunut samanlaisiin tehtäviin uudessa työpaikassaan. Kun entinen kollega on vielä luonteeltaan kiltti, ystävällinen, tunnollinen ja auktoriteetteja kunnioittava, niin uupumus ei tullut yllätyksenä.

Oma työnhakuni etenee kaksi vuotta sitten tekemäni suunnitelman mukaan. En halua palata entiseen, on aika mennä eteenpäin. Moni rekrytoija on ihmetellyt ratkaisuani, mutta perusteltuani valintani osa rekrytoijista ymmärtää osa ei. Yllättävän moni heistä kuitenkin lokeroi hakemukseni entisen työkokemukseni mukaan. Kommentti ”kun sinä olet siltä ja siltä alalta” on melko käytetty. Sanoisivat suoraan, että työkokemukseni tai koulutukseni on väärä heidän edustamaansa yhtiöön.

Työhakemus tuntuu joskus olevan melkoista avaruustiedettä. Toiset vaativat lyhyttä hakemusta, toisille pitää kirjoittaa monisivuinen hakemus. Jotenkin tuntuu, että välimuotoa ei ole olemassakaan. Tästä tuli mieleeni erään toisen entisen kollegani kokemus. Hän oli löytänyt elämänsä työpaikan, johon hän oli ottanut pohjaksi yhden aikaisemman hakemuksensa. Hän oli muokannut hakemustaan uutta työtehtävää varten, kehunut itseään maasta taivaisiin ja lukenut hakemuksen moneen kertaan ennen lähettämistä. Hakuajan päätyttyä rekrytoija oli soittanut entiselle kollegalleni. Työhönottaja oli esittänyt vain yhden kysymyksen: mitä tehtävää oli tarkoitus hakea. Kollega oli tarkistanut hakemuksensa ja huomannut, että pohjana olleesta hakemuksesta oli jäänyt kakkossivulle toisen työtehtävän vaatimia avainsanoja ja jopa potentiaalisen työnantajan yhteystiedot. Kollegani ei päässyt haastatteluun.

Jos hyvin käy, työnhakija saa sähköpostiinsa viestin rekrytoijalta: ”Valitettavasti valintamme ei kohdistunut tällä kertaa sinuun”. Vein talvella työnhakuni astetta eteenpäin. Työnhakuhakuilmoitus kannattaakin säilyttää, sillä siinä on yleensä rekrytoijan yhteystiedot. Kun rekrytoijan hylkäysviesti kolahti sähköpostiini, aloitin pienimuotoisen vastaoperaationi. Soitin tai viestitin muuten takaisin ja kysyin tarkempia perusteluja päätökselle. Moni rekrytoija on mennyt tässä kohtaa lukkoon, palautetta on vaikea saada tai se on ympäripyöreä. Joskus on käynyt, että hakemustani ei ole edes luettu. Parhaan palautteen sain yhdeltä HR-tädiltä, joka selitti viestissään yksityiskohtaisesti syyt hylkäykselle. Sen luettuani olin hänen kanssaan samaa mieltä ja toisaalta kadutti hakemukseeni käyttämäni aika.

Yksi lähettämäni kysely on ollut poikkeus. Rekrytoija soitti ja pyysi kahdenkeskiseen tapaamiseen. Tehtävä oli eri kuin ilmoituksessa mainittu. Tuosta tapaamisesta on nyt parisen kuukautta ja vastausta ei ole vielä näkynyt. Kysyin rekrytoijalta viikko sitten tilannetta, eteneekö rekrytointini vai ei. Tunsin itseni jotenkin huijatuksi lukiessani hänen tilanneraporttiaan. Rekrytoinnistani hän ei maininnut mitään, totesi ylimielisesti siirtyvänsä toisen yhtiön palvelukseen pikapuoliin, koska hän oli saanut kesälomansa aikana unelmaduunin. Entiset hommat eivät siis kiinnosta, ei myöskään rekrytointini.

Elokuun ilta on hämärtynyt. Toivottavasti työnhakuni kirkastuisi ja pääsisin jälleen takaisin oravanpyörään, tiukkoihin palavereihin, aikatauluihin ja aamukahvikeskusteluihin.