Eilen oli aiheenani sähkövalo joten tänään on vuorossa luonnonvalo. Kuten niin usein aikaisemminkin aloitin sunnuntaini kunnon reippaalla aamuhölkällä. Puoli kahdeksalta lähitiessäni pakkasta oli viitisen astetta, pieni lumikerros ja mikä parasta, aurinko paistoi jo melko kirkkaasti. Upea ilma aamurääkilleni. Moni muukin oli havainnut saman, koska vakioreitilläni oli jo noinkin aikaisin ulkoilijoita normaalia enemmän. Oli kävelijää, koiranulkoiluttajaa, sauvakävelijää, pyöräilijää ja hölkkääjiä. Kaikkien suupielet tuntuivat olevan ylöspäin, jopa sen labradorinnoutajankin, joka ulkoili omistanjansa kanssa ilman kiirettä.

Päivällä pyöräilin ihan vaan ulkoilllaksani ja jälleen aurinko paistoi. Jokaisella vastaantulijalla tuntui olevan jotenkin kiireetön sunnuntai, torilla jopa valmisteltiin jopa yhtä terassia kevätkuntoon. Yleensä terassikausi avataan pääsiäisen tienoilla, jolloin ensimmäiset rohkeat nauttivat oluensa ulkona.

Kiireettömän ja valoisan sunnuntaini kruunaa täysi kuu joka näkyy keittiöni ikkunasta pilvettömällä iltataivaalla. On se vaan joka kerta aina yhtä maaginen. Valo se on täysi kuukin.