Joulu meni kunnon nuhassa. Nenä vuotaa vieläkin kuin vesihana, niistäminen käy työstä. Osalla joulu jatkuu loppiaiseen saakka, sillä nyt on hyvä aika levähtää ennen talven rutistuksia. Sain eilen muistutuksen menneestä joulusta, joten lienee parempi kertoa se pienen tarinan kautta.

Eräs sukulaiseni ja hänen vaimonsa viettivät kumpikin seitsemänkymppisiään joulun tienoilla, rouvan virallinen päivä oli kuukauden alussa ja herran kuukauden puolessa välissä. He ilmoittivat jo syksyn alussa matkustavansa heti joulukuun alussa tyttärensä luokse Texasiin ja viipyvän siellä pääsiäiseen. Synttärit oli tarkoitus yhdistää oikein kunnon amerikkalaiseen joulunviettoon.

Pariskunta asuu noin kymmenen kilometrin päässä omasta asunnostani, vierailemme säännöllisesti toistemme luona. Kerran marraskuussa rouva kertoi vielä tekemättömistä asioista, jotka piti saada valmiiksi ennen reissua. Yksi tällainen asia oli joulukortit. Käytännöllisenä pariskuntana he päättivät postittaa joulutervehdyksensä hyvissä ajoin, Amerikasta lähetetyt joulukortit saattoivat myöhästyä h-hetkestä. Näin ollen pariskunta vietti marraskuun viimeisen viikonlopun joulukorttejaan kirjoitellen. He olivat kirjoittaneet minullekin, vaikka kortin olisi voinut antaa vierailujemme aikanakin. Itse vein heille osoittamani joulukortin yhden aamulenkkini aikana, kun pariskunta oli vielä kotonaan. Pariskunta lähti reissulleen joulukuun 1. päivänä.

Sain eilen heidän marraskuussa minulle kirjoittamansa joulukortin. Olin ensin hieman ihmeissäni, mutta tarkempi tutkiskelu osoittautui mielenkiintoiseksi. Joulukortti on perinteinen; toisella puolella orava istuu joulukuusessa ja toisella puolella on tilaa osoite- ja tervehdysteksteille. Kortissa oli ykkösluokan postimerkki varustettuna priority-tarralla, tavallista postia siis. Mutta huomioni kiinnittyi korttiin liimattuun tarralappuun, jossa Posti ilmoitti kortin olleen osoiteselvittelyssä 19. joulukuuta. Tarra peitti kynällä kirjoitetun osoitteeni. Revin tarran irti nähdäkseni, mikä oli mennyt kirjoittajalla väärin. Osoitealueen ensimmäisellä rivillä oli nimeni ihan oikein. Toisella rivillä oli kadunnimi, jossa on asuntoni. Kolmannella rivillä oli asuintaloni numero ja asuntoni numero. Viimeisellä rivillä oli postinumero ja postipaikka. Kaikki tiedot olivat oikein. Valitettavasti Posti ei ollut ymmärtänyt, että kolmannen rivin numerot kuuluvat kadunnimen kanssa samaan tietoon. Ajattelikohan Posti numeroiden olevan jotain salaista koodikieltä?

Joulukortin tarkempi analyysi oli karua kertomaa. Kortti oli postitettu ykköspostina marraskuun viimeisinä päivinä. Kortti oli leimattu 16. joulukuuta, osoiteselvittely oli tehty 19. joulukuuta ja kortti putosi postiluukustani eilen 29. joulukuuta. Pikaisen laskutoimitukseni mukaan kymmenen kilometrin takaa lähetetty ykköspostini viipyi reissullaan kuukauden. Pääasiahan on, että kortti tuli perille.

Kuulun itse siihen, jo nyt harvinaiseen, ihmisryhmään, joka tykkää lähettää kirjoitettuja postikortteja tuttavilleen, saatan lähettää kortin jollekin jopa kesämökiltäni. Minä en hoida syntymä- ja nimipäivätervehdyksiä tekstiviestillä, kunnon kortti sen olla pitää. Sukulaispariskunta tietää vanhanaikaisen tapani. Niinpä sain heiltä ennen joulua kaksi tiiviisti kirjoitettua korttia kaukaa Texasista. Kumpikin kortti oli seilannut Atlantin yli noin viikossa, joten sain myös amerikkalaiset jouluterveiset pari päivää ennen jouluaattoa.

Texasin joulusta nauttiva pariskunta varmaan yllättyy, kun laitoin heille tänään tavallisen ja talvisen postikortin heidän lomaosoitteeseensa. Kirjoitin lyhyesti heidän suomalaisen joulukorttinsa seikkailusta, toivottavasti se kirvoittaa pienen hymynkareen heidän kasvoilleen eikä synnytä turhaa koti-ikävää.

Ai niin, Hyvää Uutta Vuotta kaikille!