Viikonloppuni kului kesämökilläni kevään kulkua ihmetellen. Järvi oli pääosin jo sula, joten joutsenpariskunta tarkisti mahdollisuuksiaan jäädä järvelle koko kesäksi. Pikkulinnut lauloivat lähipuissa ja orava esitteli uutta kesäturkkiaan. Kaiken puolin minulla oli ihan kiva viikonloppu.

Kotiin tullessani mieleni muuttui, tunsin otsasuoneni pullistuvan uhkaavasti. Asun kerrostalossa. Asunnossani on varsinainen ulko-ovi, jossa on tyypillinen kerrostalon postiluukku. Ulko-oven jälkeen on avattava väliovi päästäkseen eteiseen. Kahden oven väli ei ole suuren suuri, no aamulehti mahtuu väliin ilman ongelmia. Mikäs minua odottikaan tänään ulko-oveni sisäpuolella, kun tulin mökkitavaroineni kotiin? Juuri tuohon kahden oven väliin oli ilmestynyt parin päivän aamulehdet normaalisti, mutta myös arvon kansanedustajaehdokkaat olivat kiertäneet asuinalueellani ja tunkeneet vaalilehtiään postiluukkuihin. Ulko-oven avattuani lehtipino levisi käytävän puolelle, laskin, että viikonlopun aikana yhdeksän eri ehdokasta oli pudottanut vaalilehtensä postiluukkuuni.

Hyvä kansanedustajaehdokas, etkö todella osaa lukea, mitä postiluukkuni yläpuolella lukee siistissä tarralapussa isoin kirjaimin: Ei ilmaisjakelua, kiitos. Kieltoni koskee myös sinua, vai luuletko olevasi jotenkin erikoisasemassa, koska olet edustajaehdokas. Jos taloomme mainoksia vakituisesti jakava teinipoju osaa kunnioittaa kieltoani, niin miksi sinä ehdokas et voi sitä kunnioittaa? Vaikka asunkin kerrostalossa, niin aamulehden jakaja osaa sulkea postiluukkuni automaattisesti. Valitettavasti arvon ehdokkaat eivät sitä osaa, koska postiluukkuni repsotti avoinna kaiken kansan tuijottajille. No onneksi väliovi oli sentään kiinni, että ihan sisälle asti ei sentään luukusta nähnyt.

Tulin kesämökiltäni normaalia aikaisemmin, koska minulla on illemmalla sovittu meno. Iltapäivällä oli hyvää aikaa käydä suosimassani ostoskeskuksessa ruokaostoksilla. Porukkaa oli vähän, minkä tiesin jo vanhasta tottumuksestani. Ja kas kummaa kansanedustajaehdokkaiden vaalivankkurit olivat leiriytyneet myös ostoskeskuksen parkkipaikalle. Osa ehdokkaista oli jopa jalkautunut ostoskeskuksen käytäville, juuri suurimpien liikkeiden lähistölle. Minulla riitti kauppareissullani seurantavoittelijoita, kun ehdokkaat yrittivät päästä keskustelemaan kanssani tai pudottamaan vaalilehtensä ostoskärryyni. Ei kiitos, minua ei kiinnosta lässynlässyn-juttunne ja ympäripyöreät lupauksenne, koska seuraan politiikkaa muita kanavia pitkin ja oma poliittinen ajatteluni ei ole julkista. Omasta ja tuttavieni mielestä olen kuitenkin poliittisesti valveutunut ihminen, jonka päätä ei käännetä katteettomilla vaalipuheilla. Parkkipaikan vaalivankkurit sivuutin kaukaa, en käynyt edes vaalikahvilla, makkarasta puhumattakaan.

Hyvä kansanedustajaehdokas, voit jättää minut pois laskuistasi. Voit aivan huoletta ohittaa postiluukkuni ja voit keskittyä toisiin ohikulkijoihin minun sijastani. En pistä tästä pahakseni. Totuus on, että minä olen jo äänestänyt. Käytin äänioikeuttani jo ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä, koska olen estynyt äänestämään varsinaisena äänestyspäivänä. Ja toiseksi olen tiennyt jo vuoden alusta lähtien, ketä äänestän ja miksi. Vakuutuin ehdokkaastani eräissä ”kissanristiäisissä”, joissa hän oli tavallisena vieraana; vaatimaton ehdokas vaatimattomalle äänestäjälle.

Jokaisella ihmisellä on äänioikeus, se on yksi demokratian tunnusmerkki. Olisikohan demokratian halventamista, jos jo ennakkoon äänestäneille annettaisiin samalla vaikka rintamerkki, että merkin kantaja on jo käyttänyt oikeutensa? Samaa merkkiä voisi jakaa myös henkilöille, joita vaalit eivät kiinnosta tippaakaan. Lisäksi postiluukkuun saisi saman sorttisen merkin. Merkki olisi viesti kansanedustajaehdokkaille, että jättävät merkin kantajan rauhaan. Näin ehdokas voisi keskittyä enemmän vielä äänestämättä oleviin, koska suurin äänisaalishan jaetaan vasta varsinaisena äänestyspäivänä.

Tarkemmin pohdittuani rintamerkki-ideani on todella aivoton. Ihminenhän ei halua, että hänet leimataan joksikin tai kategorisoidaan johonkin ryhmään.  Suurin osa haluaa sulautua seinäpaperiin, olla hajuton, mauton ja näkymätön. Mitä nyt kyttäävät naapuritkin ajattelisivat, jos veisit roskapussin jätesäiliöön takissasi, jossa olisi Olen jo äänestänyt–rintamerkki? Johan sillä nauraisivat pihapuun harakatkin.