On taas aika palata arkeen. Vietin pari päivää sukuloiden ja lopun pääsiäisen kesämökilläni. Pääsiäisjakson huipentumana lopetin paastoni, voin taas syödä lihaa ja iltapullaa. Tosin en minä selvinnyt ilman vieroitusoireita.

Laskiaisena alkanut lihaton ja iltapullaton paastoni vei minulta kaikkiaan seitsemisen kiloa, mihin osaltaan vaikutti myös hillitön treenaamiseni. Autoa käytin tosi harvoin, kauppareissutkin joko pyöräilin tai kävelin, sen lisäksi uin, juoksin, hiihdin ja jumppasin. Kuntoni nousi jenkkakahvojen pienentyessä. Ruokavaliostani poistin lihan ja iltapullan. Nyt eivät vaatteet ahdista, sillä perusfarkutkin tuntuvat jotenkin väljiltä.

Pääsiäissunnuntaina koitti vihdoin se suuri päivä. Tuntui hassulta syödä aamupalalla leivän kanssa lihaleikkeleitä, kun olin jo tottunut olemaan niitä ilman ja syömään korvikkeina salaatinlehden, tomaatin ja kurkkuviipaleita. Leikkele maistui teolliselta, sen sijaan salaatti, tomaatti ja kurkku olivat raikkaita. Pääsiäisateria oli seuraava koetinkivi, koska tarjolla oli uunissa pitkään haudutettua karjalanpaistin tapaista lihapataa. Liha oli mureaa ja maukasta, mutta jotenkin se tuntui kuin olisin pyyhekumia syönyt.

Lihattoman paastoni aikana mietin, onkohan olemassa ihmisiä, jotka kieltäytyvät lihansyönnistä pelkästään sairauden vuoksi. Ymmärrän uskonnon tai allergian asettamat määräykset lihansyönnille, mutta lihaton ruokavalio lienee pitkälti eettinen juttu sitä noudattavan korvien välissä. Jos joku haluaa elää vegetaarisen elämäntavan mukaan, niin ei se minua haittaa. Mutta kuten viimeksi pohdin ruuasta tulevia mielikuvia, niin jos liha-ateriani koostuisi koiran tai skorpionin lihasta, niin siirtyisin mitä pikimmin kasvikunnasta saatuihin ateria-aineksiin. Tarkemmin pohdittuani minäkin noudatan eettisiä periaatteita kotimaisen aterialihani valinnassa. Lammasta maistan, mutta en sitä syö enkä valmista, koska yhdistän lampaan niin voimakkaasti jaloissani oleviin villasukkiin. Hevosenlihan kanssa on sama juttu, vaikka sen liha onkin tosi hyvää. Mummolan Polle piirtyy liian voimakkaana mielikuvana verkkokalvoilleni hevosenlihasta puhuttaessa. Broileri on kolmas eettinen lihani; jos kerran on vieraillut broilerikanalassa, sen jälkeen ei kyllä broileria tule ruokalautaselleni.

Pääsiäisillan ehdoton kohokohta oli lupa syödä iltapulla noin puoli yhdeksän uutisen aikaan. Valitettavasti pullasta jäi puolet syömättä, koska olin jo tottunut korvikkeisiin. Paastoni aikana korvasin iltapullan ylimääräisellä hedelmällä. Alkuun tyydyin kiiveihin ja greippeihin, kunnes päätin ne korvata jollain hieman eksoottisemmalla hedelmällä. Uusia tuttavuuksiani olivat ugli, papaija, mango, persikka, granaattiomena ja jopa lime. Kyllähän jokaisesta ruokakaupasta löytyy appelsiinejä, omenoita, banaaneja, klementiinejä ja muita perushedelmiä, mutta uusia makuelämyksiä ei ihan kaikista kaupoista saakaan.

Rahallisesti paastoni oli yllättävän kannattava. Leikkelelihan ja keitto- tai aterialihan hinnalla sain melkoisen säkin korvikkeina käyttämiäni vihanneksia ja kasviksia. Hedelmiä meni normaalia enemmän, joten pullaa ei tarvinnut leipoa eikä ostaa niin usein. Aamupullastahan en luopunut, joten pullaa oli tarjolla, vaikka kulutus lähes puolittui. Vieraat saivat illalla pullansa, mutta minä olin ilman. Muutaman kerran vierailut piti ajoittaa iltapäivälle pelkästään pullan vuoksi.

En ole vielä päättänyt, milloin aloitan seuraavan paastoni. Minun pitää hieman kuulostella, kuinka sopeudun taas normaaliin rytmiin. Voi olla, että asetan kesäksi uuden tavoitteen eli kahviton elämä. Sitä tulee nykyään juotua aivan liian paljon. Vielä pari vuotta sitten join kahvia vain kupin päivässä ja olin suuri teen ystävä, mutta jotenkin ajauduin töissä kahvin kuluttajaksi.