Keittiöni ikkunan edessä seisoo piha-alueemme kaksi pihlajaa. Toinen on iso ja tuuhea, toinen on hieman pienempi ja kitukasvuisempi. Viime syksynä pihlajat tuottivat kunnon sadon, tosin marjat jäivät puihin lumen tullessa. Siinä ne ovat roikkuneet, kestäneet tammikuun pakkaset ja suojakelit. Osa niistä on jo melkoisen lumivaipan alla.

Tänään ruokaa tehdessäni ja leipoessani en voinut irrottaa katsettani pihapihlajista, koska ne joutuivat talven kovimman sodan näyttämöksi. Kymmenkunta rastasta on pitänyt pihlajia tämän viikkoa lounaspaikkanaan. Tänään niitä oli tuplasti enemmän. Ne nappaavat marjan suuhunsa ja pyrähtävät sitten lentoon palaten hetken kuluttua uudelleen. Pihlajien alla oleva lumihanki on värjäytynyt punaraidalliseksi pudonneiden marjojen vuoksi. Se on lystikäs näky, kieltämättä.

Ihmettelin loppusyksystä, missä tilhet ovat, kun roikkuvat pihlajanmarjat eivät niille kelvanneet. Tosin ei niitä näkynytkään. Tänään ne ilmestyivät kunnon laumana. Tilhi on se lintu, joka on kuin juuri kauneussalongista tullut. Se on kaunis lintu, jolla on hauska tupsu päänsä päällä. Kun rastaat pyrähtivät lentoon, tilhet tulivat ja valloittivat ruoka-apajat. Ja heti kun rastaat palasivat, tilhet lähtivät pakoon. Näin kului lounashetkeni katsoessani kahden lintulajin kamppailua samasta saaliista. Tietenkään ne eivät mahtuneet ruokailemaan yhtä aikaa, ne aivan kuin kiusasivat toisiaan, kumpi saa paremmat marjat. Ihan kuin marjat loppuisivat kesken.

Rastaiden ja tilhien keikkuessa oksistossa lumihangelle hyppi iloinen orava, joka oli päättänyt hyötyä käynnissä olleesta taistelusta. Orava napsi suuhunsa lumihangelle pudonneita marjoja kaikessa rauhassa. Se vähät välitti lintujen välisestä kahakasta. Jossain vaiheessa paikalle saapui myös harakka. Se jäi suosiolla vähän kauemmaksi tarkkailemaan tilannetta, olisiko sille jotain mielenkiintoista tarjolla. Orava puolusti sinnikkäästi lumihankeaan, rastaat ja tilhet oksiaan. Harakka ei kauan paikallaan viihtynyt vaan luovutti suosiolla ja lensi pois.

Tänään on tammikuun viimeinen päivä. Radiossa joku baarimikko kertoi tämän illan olevan joillekin vappuun verrattava juomajuhla, koska tipaton tammikuu loppuu. Jos ajattelemme pihapihlajiamme baarina, niin meno on verrattavissa meidän ihmisten baari-iltaan.

Harakka on raivoraitis neiti Sievänen, joka on liikkeellä autolla. Se haluaa kuulua baariseurueeseen, koska se on utelias kuulemaan viimeisimmät juorut ja huhut. Baarielämä ei sitä muuten kiinnosta. Orava on säästäväinen, se ei kuluta energiaansa turhaan jonottamiseen vaan ottaa mitä tarjotaan. Orava ei tunne kunnolla rajojaan, se saattaa väsähtää jossain välissä ja potea seuraavana päivänä pientä päänsärkyä. Jostain syystä se ei opi erehdyksestään. Rastas on se baarin isoäänisin kaveri. Se on ruma ja umpikiero, joka tahtoo nauttia myös naapurin annoksen. Lopulta rastas kypsyy menoon ja alkaa öykkäröidä myös lajitovereilleen. Tilhi on baarin Kingi, koska se on kaunis ja sen tukka on aina hyvin. Se nauttii täydellä teholla baari-illastaan, koska muut katsovat kateellisena sen hyvää sietokykyä. Tilhi nauttii muiden katseista ja saamastaan huomiosta, sillä se tietää olevansa hyvännäköinen. Sillä on aina yllään uusimmat värmeet ja se on aina valmis lähtemään baariin. Tilhi on myös se seurueen kovakuntoisin, joka aerobickaa tai juoksee maratoneja silloin kuin ei ole baarissa.

Pihapihlajiemme baarielämä jatkunee huomenna? Veikkaan, että rastaat tulevat ensiksi vähän kuin ”loiventaville” ja sitten tilhiparvi saapuu kuin kuninkaalliset oopperan aitioon. Orava ei tule huomenna, koska säätiedotus lupaa tuulta ja lumisadetta. Orava viettää sunnuntaitaan lepäillen.