Tänään on loppiainen, mitä on pidetty joulun lopettajaisjuhlana. Jotkut haluavat jatkaa jouluiloaan vielä muutaman päivän Nuutin päivään saakka (13.1.) mutta minä taidan päättää jouluni tänään. Ei muuta kuin joulutilpehööri pahvilaatikkoon ja laatikkko alakerran kanahäkkikoppiin odottamaan seuraavaa kertaa. Joulu oli ja meni mutta selkäkipuni ei tunnu hellittävän.

Vanhan uskomuksen mukaan loppiaisena on satanut puolet talven lumesta. No ei hyvältä näytä, kun katson työhuoneeni ikkanasta pihalle. Lunta on todella vähän, jopa vastapäisen talon iso nurmikkoalue on paljaana ja loistaa mustana kuin alkukeväällä konsanaan. Tällä hetkellä ulkona taitaa olla pieni vesisade, joten tätä menoa koko lähialue on iltaan mennessä täysin lumeton.

Loppiainen aloittaa härkäviikot tai selkäviikot. Ainoa piristys taitaa olla pikkuhiljaa lisääntyvä kevätaurinko mutta muuten viikot ovat karut: juhlakausi ja herkuttelu ovat ohi, talven pitäisi olla kylmimmillään (?), raskaat arkityöt ja usean viikon juhlaton kausi ovat edessä. Useimmilla alkaa myös laihdutus- tai kuntoilukuuri, jos vuoden vaihteessa tuli niin luvattua.

Itselläni ei ole koskaan ollut suurempia ongelmia alkavan karun ajanjakson kanssa. Aika kuluu muutenkin kuntoillessa ja odottaessa ensimmäisiä aurinkon pilkahduksia. Sen sijaan työelämässä on tiedossa suuria haasteita mutta enköhän niistäkin selviä. Kieltämättä olisi hiukan mukavampaa, jos lunta ja pakkasta olisi enemmän. Vesikeli ja musta maa eivät oikein viehätä.

Loppiaiseen liittyy yksi kirjallinen elämys. Kouluaikani meidän piti valita itsellemme jouluun liittyvä kirja eli koulutehtävä joululomaksi. Otin Michel Tournier'n kirjan "Kolmen kuninkaan kumarrus", jonka luin uudestaan muutama vuosi sitten. Kirja on faktaa ja fiktiota sekoittava kertomus kolmen itämaan tietäjän seikkailuista kohti Betlehemiä, jouneltaan koukuttava perus-romaani.