Minä ja kolme tuttavaani vietimme tänään omaa laskiaistapahtumaamme. Päätimme heittää aikuisen käytössäännöt nurkkaan ja valloitimme läheisen mäenlaskupaikan testiämme varten. Meitä askarrutti, mikä on paras mäenlaskuväline. Valikoimamme rajoittui tavalliseen punaiseen pulkkaan, rattikelkkaan, mustaan jätesäkkiin ja muovisiin minisuksiin (kai vielä muistatte minisukset omasta lapsuudestanne?).

Mäki oli yllättävän hiljainen, sillä lähialueen päiväkotilaiset taisivat olla päiväunillaan puolen päivän jälkeen. Muutama ohikulkija katsoi meitä hieman kummeksuen, miten aikuiset voivat viettää laskiaista mäenlaskun merkeissä. Se ei meitä haitannut ja sääkin oli suosiollinen.

Testimme voittajaksi selviytyi punainen pulkka, joka oli kaikkien arvosteluissa selvä ykkönen. Pulkka on tukeva ja hyvä istua. Pienet hyppyrit eivät horjuttaneet pulkan sulavaa liikettä, se pysyi vakaana. Pulkka on hieman ahdas aikuisen keholle, jalat eivät oikein kunnolla mahdu kyytiin varsinkaan ensimmäisen laskun ajaksi. Mutta varsin pian aikuislaskija löytää itselleen aerodynaamisen asennon ja alkaa nauttia vauhdin hurmasta.

Testimme toinen sija meni hieman yllättäen mustalle jätesäkille. Sen käyttö vaatii tosin akrobaattisia kykyjä, mutta vauhdin hurma voittaa hankalan laskuasennon. Laskiessa lumi pöllyää kivasti silmille ja laskun suunta on arvoitus. Jätesäkin kyydissä et välttämättä pääsee suoraan alas kuten pulkalla vaan jätesäkki pyörii ja hyörii mäen alas, vähän kuin oman päänsä mukaan. Huonoina puolina testiraatimme piti juuri huonoa ohjattavuutta ja laskuvälineen kestokykyä. Jätesäkki kuluu laskiessa ja pahimmassa tapauksessa repeää kesken hyvän vauhdin.

Rattikelkka keräsi kannatusta sekä puolesta että vastaan. Yhden testaajan mielestä rattikelkka oli lapsuuden joulujen toivelahja, jota kohdeltiin sesonkiaikanaan hyvin. Rattikelkan omistaja leveili ja leuhki, koska kelkassa oli erillinen jarru. Sitähän ei pulkassa ole. Rattikelkka on selkävaivaisen kauhu, koska laskuasento ei ole kovin ergonominen. Vaikka kelkassa on ratti, sen ohjattavuus jää vajaaksi. Vauhtiin päästyään kelkka tahtoo suunnistaa mielensä mukaiseen suuntaan. Hyppyrit vaativat kelkkailijalta taitoa, sillä yleensä laskijan ja välineen tiet eroavat hyppyrissä. Laskija mätkähtää mäkeen kelkan jatkaessa alaspäin.

Minun lapsuudessani jokaisella itseään kunnioittavalla mäenlaskijalla tuli olla minisukset. Vain nynnyt käyttivät sauvoja laskiessaan. Kuinka monta vaaratilannetta muistuikaan tänään mieleeni, mutta luultavasti lapsena olin uhkarohkeampi ja luuni kestävämmät. Aikuisena tilanne on toinen. Minisukset ovat todella liukkaat muoviläpyskät, jotka sidotaan parilla hassulla remmillä laskijan jalkoihin. Sukset vaativat hyvää tasapainoa käyttäjältään, sillä muuten löydät itsesi ensiapuasemalta. Vaikka testimme mäki oli kohtalaisen pieni, niin tunnustan suoraan pelänneeni tänään laskea sitä alas minisuksilla.

Mäenlaskumme jälkeen suunnistimme kotiini, jossa tarjosin testiryhmän jäsenille hernekeittoa uudella twistilläni. Jälkiruokana oli kahvia, pannukakkua ja aamulla paistettuja laskiaispullia ilman täytteitä. Pullien kohdalla koin pienen yllätyksen, sillä kukaan ei halunnut erillisiä täytteitä, joten minun ei tarvinnut alkaa vatkata kermaa. Hilloahan oli jo pannukakun kanssa. Minähän en voi sietää mantelia, joten sitä ei myöskään huushollistani löydy. Hyvillä mielin ja hyvin ravittuina aloitimme kisastudiomme.