Parin viikon kuluttua on vaalit. Yhtenä hauskana harrastuksenani on ollut surffailu eri vaalikoneissa, siis noissa lehtien ja muiden medioiden tarjoamissa kyselyissä, joissa voi tarkistaa oman mielipiteensä verrattuna ehdokkaiden mielipiteisiin. Tuloksena on ehdokaslista, kuka on lähinnä omaa näkemystäni.

Olen tainnut tutustua neljään eri vaalikoneeseen kuluvan viikon aikana, lähinnä ajankuluksi. Jokaisen kysymykset ovat olleet samanlaisia, tosin hieman eri tavoin muotoiltuja tai painotettuja. Vastausvaihtoehdotkin ovat olleet keskenään lähes identtisiä. Ydinasiana on ollut Suomi osana Eurooppaa ja Eurooppa osana Suomea, EU-politiikasta kiinnostuneille varmaan keskeisiä asioita.

Omat tulokseni ovat olleet mielenkiintoisia. Olen saanut jokaisesta vaalikoneesta eri ykkösehdokkaan, joka siis jakaa kanssani samanlaisen ajatusmaailman EU-asioista ja niiden hoidosta. Toinen mielenkiintoinen havainto on ollut että jokainen saamani ykkösehdokas on eri puolueista. Käytännössähän tämän luulisi tarkoittavan minulle vaikeuksia omassa päätöksenteossani kuka heistä lopulta saakaan ääneni. Mutta ei se näin mene.

Jos olen nyt saanut vaalikoneista noin kymmenen ehdokkaan suosituslistan, niin nyt minulla on helppo seurata medioista näiden ehdokkaiden toilailuja ja kommentteja ennen kuin äänestän. Olen ennenkin löytänyt sopivimman ehdokkaan kuvailemallani tavalla. Ja jos oikein innostun, saatan vielä pyörähtää muutamassa vaalikoneessa. Ja jos kohdalleni tulee valinnanvaikeus kahden tasavahvan ehdokkaan välillä, niin sitten ratkaisee ehdokkaan tai hänen puolueensa tarjoama vaalitilpehööri ja muu tarjonta. Esimerkiksi vaalimakkaroissa, hernekeitoissa ja jopa kahveissa on eroja. Ja voi sitä ehdokasta tai puoluetta joka yrittää kalastella ääntäni pelkällä mustalla kahvilla ilman pullaa tai keksiä, niin bye-bye ja ohitan vaalikojun sen kummemmin sitä noteeraamatta.