Radiossa sanottiin aamulla että tänään on virallinen etätyöpäivä. Myös minä osallistuin. Avasin läppärin seitsemältä aamulla ja suljin sen kahdeksen tuntia myöhemmin ja enkä aio avata työläppäriäni koko viikonlopun aikana. Tosin pomo kyllä ehdotteli että huomenna, siis lauantai-iltapäivänä, olisi pakko osallistua johonkin palaveriin. Valitettavasti ilmoitus tuli liian myöhään ja hyvän tavan vastaisesti, koska ilmoituksessa oli hieman pakottava sävy. No pomo on ulkomaalainen eikä taida tietää Suomen ylityökäytäntöjä saati työlakeja.

Etätyöpäiväni oli todella tehokas, oikeastaan todella mukava kun työnteon lomassa saattoi kuunnella radiota ilman että häiritsee muita. Työtoimistossa radion soittaminen on "kielletty" mutta ainahan on kuulokkeet, joita voi käyttää omaksi ilokseen. Olikohan radion syytä kun oma työpäiväni meni joutuisasti ilman ensimmäistäkään teknistä ongelmaa. Kop-Kop...niin tännän meni hyvin mutta kotitoimistopäiviä on vielä edessäpäin.

Näin asioilla käydessäni entistä työkaveriani, jonka kanssa taisin jutella kuutisen vuotta sitten. Ulkonäöllisesti hän ei ollut muuttunut mutta sisäisesti kylläkin. Kovasti tuntui olevan työstressaantunut, väsynyt ja kiireinen sekä jotenkin leuhka. Hän ei kysellyt yhdestäkään entisestä työkaverista vaikka osa heistä jakaa nykyään toimiston kanssani. Kun itse vaihdoin edellisen kerran työpaikkaa, osa silloisista työkavereista on säilynyt kaverinani edelleen, no osa taas on jäänyt hieman unholaan. Työkavereitakin on monenlaisia.

Mutta nyt alan orientoitua viikonlopun viettoon, Se on Moro...