Tänään lokakuun 4. päivä vuonna 1951 otettiin käyttöön Suomen ensimmäiset liikennevalot Helsingissä Mikonkadulla. Ei siis kovin vanha ihmeellisyys piristämään Helsingin katukuvaa. Nykyäänhän liikennevalot ovat melkein jokaisessa risteyksessä, mikä on tietenkin hyvä asia koska liikennemäärä on huomattavasti suurempi kuin 62 vuotta sitten ja turvallisuus ennen kaikkea.

Oranssi on valotolpan mielenkiintoisin väri, johon autoilijat suhtautuvat kukin hieman eri tavoin. Saako oransilla ajaa vielä ja saako oranssilla lähteä valoista? Vastauksia on yhtä monta kuin autoilijaakin.Oma mielipitteni kumpaankin kysymykseen on jyrkkä ei. Vain vihreällä saa ajaa tai lähteä valoista. Oranssilla pitää jo pysähtyä. Miksikähän jalkakulkijoilla ei ole oranssia? Sittenhän se olisikin vasta riemullista liikennekulttuuria kun oranssit palaisivat sekä autoille että jalankulkijoille.

Jalankulkija taitaa useimmiten rikkoa valosääntöä eli harpotaan tien yli punaisilla valoilla aivan kuin valoja ei olisikaan. Tosin onhan se hiukan hassun näköistä seistä töröttää punaisissa valoissa jos muuta liikennettä ei ole mailla halmeillakaan. Itselleni tuttu tilanne sillä eräs sunnuntain lenkkireiteistäni ylittää kadun, jossa liikennevalot palavat, vaikka muuta liikennettä ei olekaan. No harvoinpa kukaan liikkuu lepopäivän aamuna aikaisin, muutamaa lenkkeilijää, sauvakävelijää tai koiran ulkoiluttajaa lukuun ottamatta. Sanonta "Aikainen lintu se madon löytää..." pätee ainakin omalla kohdallani sunnuntain liikuntahetkeen. Sittenhän se on ohi kun sen on tehnyt aikaisin. Moro.