Eräs sukulaiseni, nyt jo edesmennyt, oli ammatiltaan vanginvartija. Lapsena ollessani ihailin hänen ammattiaan, se kuulosti jotenkin jännittävältä työltä. Vapaa-ajallaan sukulaiseni rentoutui suomalaiseen tapaan. Pienessä pöhnässä ollessaan hän kertoi työhönsä liittyviä juttuja, joita hän osasi höystää sopivassa kohdin. Ihailuni hänen ammattiaan kohtaan vain kasvoi.

Löysin vähän aikaa sitten lapsuudenkodistani kakkosluokan kirjoitusvihkoni. Yhtenä kirjoitustehtävänä näytti olleen ”Mikä minusta tulee isona?”. Luultavasti koulukkaat joutuvat vieläkin kirjoittamaan unelma-ammatistaan. Minä olin kirjoittanut haluavani olla vankinvartija (aivan oikein k-kirjaimella, sillä g-kirjain oli jotenkin vaikea hahmottaa ja muistini mukaan erittäin vaikea kaunokirjoituksessa). Perusteluiksi ammatinvalinnalleni olin listannut muutamia sukulaiseltani kuulemia sutkauksia kuten ison avainnipun, siistin sisätyön ja valtion maksaman palkan sekä uniformun. Olin kirjoittanut 12 riviä horjuvalla kaunokirjoituksella. Opettaja oli arvioinut tekstini kahdeksaiseksi ja lyönyt tekstini loppuun perhosta muistuttavan leiman. Lisäksi hän oli kirjoittanut pölkkykirjaimilla sanan vanginvartija.

Muutama vuosi sitten, nyt jo aikuisena ollessani, pääsin tutustumaan vankilaan. Se oli jonkinlainen kiertokäynti tavallisille pulliaisille, kun vankilan remontti oli valmistunut. En siis ollut siellä asiakkaana. Tiukkojen turvatoimien jälkeen ryhmämme pääsi opastetulle kierrokselle, jota johti yksi vartija ja perässä seurasi toinen vartija. Meille esiteltiin vankilan tiloja, prosesseja, koulutusmahdollisuuksia, harrastustoimintaa ja vankilan käytäntöjä. Myös jokunen selli oli avoinna meitä varten. Lopuksi ryhmällemme tarjottiin kahvit. Kierros vaikutti mielenkiintoiselta, mutta olin jotenkin pettynyt, kun todellisuus ei vastannutkaan sukulaiseni antamaa kuvaa. En ole tuon kiertokäynnin jälkeen nähnyt niin siistejä tiloja kuin vankilassa, jossa jopa lattia kiilsi peilin tavoin. Pölykoirista ei ollut tietoakaan.

Vankilaan liittyy tämän päivän uutinen, jonka luin jostain sanomalehdestä. Indonesia on iso maa, jolla on monta saarta. Nyt maan huumeidenvastainen virasto on julkistanut todella nerokkaan suunnitelman. Huumerikoksista kuolemaan tuomitut vangit siirrettäisiinkin pieneen saareen, jota vartioisivat kaikkein hurjaluontoisimmat krokotiilit. Tarkoitukseen sopivaa saarta ei ole vielä löytynyt. Viraston johtajan mukaan krokotiilit ovat ihmisiä luotettavampia vanginvartijoita, koska niitä ei voi lahjoa. Tähän voisin lisätä toisenkin perustelun. Kuten vähän aikaa sitten kirjoitin, tutkimuksissa on selvinnyt, että krokotiili nukkuu toinen silmä auki.

Millaistahan palkkaa vartija-krokotiilille maksettaisiin, olisiko sillä vuosilomaa, pekkaspäiviä, luontaisetuja ja vartijoiden ammattiliiton jäsenmaksuja? Onkohan vielä jokin ihmisen ammatti, jonka voisi korvata eläimellä? Mieleeni tuli heti muutama. Laboratorion koe-eläimet käyvät töissä, sirkuseläimet ovat joskus jopa parempia viihdyttäjiä kuin ihmiset. Harva ihminen suostuisi esiintymään kuin delfiini tai kantamaan samanlaisia puukuormia kuin norsu. Metsätöissä käytettävä hevonen lienee se suomalaisin ammatti, jossa eläin raataa pienellä palkalla. Minkähän ihmisammatin voisivat korvata kissa, koira, kultakala, hamsteri tai undulaatti? Parempi lopettaa pikkuseikkoihin meneminen.