Olen viikon verran seurannut paikallislehden yleisönosaston jatkokirjoittelua, jonka pääosassa on syytön kissa. Kuten tiedätte, KisuMisu herättää kannanottoja sekä puolesta että vastaan. Ja mitäpä olisi kunnon yleisönosasto ilman kissakeskustelua.

Paikallislehdessä eräs rouva kirjoitti tulenpalavan kannanoton naapurinsa kissasta, joka poikkeaa rouvan isolla vaivalla istutettuihin pionipenkkeihin. Kissa kuulemma kääntää penkit ylösalaisin, mikä tuntuu ärsyttävän pioninkasvattajaa. Kasvattaja näki vain yhden vaihtoehdon eli seuraavasta kerrasta kissa siirtyisi kissojen taivaaseen.

Osa jatkokeskusteluun osallistuneista lukijoista kannatti rouvan toimintasuunnitelmaa, osa taas puolusti kissaa. Jatkokeskustelun mielenkiintoisin piirre oli, että yksikään siihen osallistunut ei kertonut muita keinoja kissan häätämiseksi tontilta. Minun mielestäni on melko raakaa, jos haulikko on ainoa vaihtoehto. Eikö pionin kasvattajan olisi helpompi keskustella kissan omistajan kanssa ja tuoda huolensa ilmi sanallisesti kuin yleisönosaston kautta? Naapurisopu taitaa olla vieras käsite kukkiaan palvovalle rouvalle. Ymmärrän kyllä rouvan harmituksen: jos suurella vaivalla saa aikaiseksi jotain silmäteräänsäkin arvokkaampaa ja sitten yhtäkkiä aikaansaannos tuhoutuu, niin kyllähän se pistää mielen matalaksi.

Asuin nuorena opiskelijana eräässä pihamökissä, myös vuokranantajani asuivat samassa pihapiirissä. Tontti oli iso ja omistajat ahkeria puutarhaihmisiä. Olin asunut parisen viikkoa ja samalla ihmetellyt tontilla sinne tänne nakattuja appelsiininkuoria. Emäntä vastasi ihmettelyyni hymyssä suin, että kuoret pitävät kissat pois tontilta. Ne kyllä saattavat uteliaisuuttaan kulkea pihan poikki, mutta appelsiininkuorista lähtevän tuoksun perusteella istutukset jäävät rauhaan. Myöhemmin olen jopa itse käyttänyt samaa konstia, jos olen halunnut suojella jotain arvokasta istutustani. Varmasti on olemassa muitakin keinoja kissan karkottamiseksi tontiltaan, minulle appelsiininkuoret ovat olleet se helpoin tapa.

Vanhempani asuvat omakotitalossa. Niin kauan kuin muistan, heillä on pihapuussaan lintulauta, muistaakseni minun luomukseni alakoulun käsityötunnilta. Lintulauta on hieman aikansa elänyt, mutta se jotenkin kuuluu vanhempieni pihapiiriin. Takapihalla oleva isompi ja modernimpi syöttöalusta ei kiinnosta ketään, ei varsinkaan ruokittavia. Vanha lintulauta sijaitsee muutaman metrin päästä keittiönikkunasta. Kahvia juodessa on kiva seurata pihan elämää, johon kuuluvat talitiaiset, varpuset, harakka, varis, pulu, tikka, siili ja orava. Vanhempieni lähistöllä asuu nuoripari, jolla on ulkoileva kissa. Silloin tällöin se oikaisee kotiinsa vanhempieni pihan kautta. Kissan ja lintulaudan rinnakkaiselo ei ole synnyttänyt yhtään konfliktia. Kukkapenkit ovat pysyneet kunnossa parin greipinkuoren ansiosta. Silloin tällöin vanhempani jopa ihmettelevät, jos kissaa ei ole näkynyt vähään aikaan.

Mutta palataan takaisin yleisönosastoon. Tuntuu jotenkin turhalta kirjoittaa naapurin kissasta julkisesti ja tehdä eläimestä lainsuojaton. Jos pionipenkki on kasvattajalleen niin tärkeä, että sen vuoksi naapurisopu rakoilee, eikö kukkapenkki kannattaisi suojata jotenkin vaivihkaa eikä toitottaa ongelmasta koko maailmalle. Vai onko tarkoituksena tuoda ilmi, ”että hei minulla on lähiseudun komein pionipenkki”? Onko pioninkasvattaja ajatellut, että vikaa voi olla hänessäkin? Ehkä naapuri vain pitää mölyt mahassaan eikä tuo pioninkasvattajan ärsyttäviä piirteitä julkisuuteen. Onneksi tietämykseni tapauksesta rajoittuu pelkästään yleisönosaston kirjoituksiin. Minun mielestäni kissa kulkekoon rauhassa ja puutarhuri hommatkoon karkotteen, jos kissa ärsyttää.

Miksi omalle pihalle ilmestyvä naapurin kissa ärsyttää? Kissanpissa tuoksuu aika voimakkaalle ja kissa luuraa / häiritsee pihapiirin muuta eläimistöä. Usea koiraihminen inhoaa kissoja, koska kissa ei tottele vaan ”toimii oman mielensä mukaan”. Kissaa kiinnostaa kaikki uusi, kuten pionipenkki, kyllästyttyään kissa etsii uuden mielenkiintoisen kohteen. Vapaana kulkeva kissa ei koskaan kakkaa omaan pihapiiriinsä, koska eihän kukaan halua sotkea omaa pihaansa. Tätä varten on naapuri, josta löytyy mielenkiintoisia kohteita. Loppujen lopuksi kissa on äärimmäisen tarkka, mihin se tekee tarpeensa. Kissa ei tykkää kulkea talutushihnassa, se ei ole samanlainen ulkoilija kuin koira. Kissasta on mukava tarkkailla ympäristöä, itsenäisesti ja omaan uteliaisuuteen perustuen.