Olen viettänyt viikonlopun kotona pientä remonttia tehden. Mikäs on tehdessä tällaisella ilmalla, aamullakin seitsemän aikaan aurinko oli jo täydessä työn touhussaan ja lämpöäkin oli yli 20 astetta. Joten päätinpä aloittaa sunnuntain yhdellä perinteelläni eli kunnon aamuhölkällä. Ei muuta kuin läheiselle pururadalle hikoilemaan. Pururata on se sama, josta kirjoitin edellisellä kerrallani.

Kierrän pururadan pitkää reittiä väärinpäin eli kiertosuuntaa vasten, koska talvella saan ja joudun hiihtamään samaa reittiä oikeinpäin. Tämän aamun uutena luontokappaleena tapasin kyykäärmeen, tuon elollisista olioista yhden inhottavimman. Käärme pötkötti suorana keskellä pururataa nauttien aurinkoisesta aamusta. Luulin ensin sitä risuksi, mutta hoksasin sen viiden metrin päästä liikkuvan verkalleen reittini yli. Onneksi huomasin. Laitoin jarrut pohjaan ja jäin turvallisen matkan päähän seuraamaan sen kiemurtelua. Luultavasti se säikähti lähestyviä askeleitani ja päätti luikkia pakoon heinäpellon suojaan. Itselleni tuli hieman epävarma olo, mitenkähän olisi käynyt jos olisin samalla juoksuttanut koiraa edessäni. (Koiraa ei ole eikä sitä tule huusholliini, näin ohimennen sanottuna.)

Epämiellyttävistä eläimistä jatkaakseni muistelen työkaverini hei-mitä-kuuluu-puhelinsoittoa viime torstailta. Työkaverini asuu maaseututaajamassa ja sielläkin on näitä yleisiä jätepisteitä kaikelle kansalle. Työkaverini kertoi vieneensä lasijätettä kylän yhteiseen kierrätyspisteeseen. Ja arvatkaapa mikä oli tepastellut jätepisteellä vastaan? Kyllä, inhokkieläin numero 2 eli siimahäntäinen rotta kavareineen. Nyt kyläläisiä on pyydetty seuraamaan tilannetta ja ilmoittamaan, jos rottia näkyy laajemmaltikin. Työkaverini mukaan kylällä on pientä hysteriaa havaittavissa, työkaverini musta kolli on kuulemma enemmän kuin mielissään.