Nyt alkoi joulu sillä vietin perheeni ja läheisteni kanssa jo-niin-perinteisiä-joulunavajaisiamme. Olemme viettäneet juhlaamme niin kauan kuin muistan ja avajaispäivä on aina ollut jouluaattoa edeltävä keskiviikko. Syitä tähän on kolme: 1) joulukuun 18. ja 19. ovat merkkipäiviä yhteisössämme, 2). yleensä myös joku osallistuja viettää joulun toisella paikkakunnalla ja 3) avauksen jälkeen kukin saa valmistautua ja keskittyä omaan jouluunsa. Ihmeellinen tapa mutta kuitenkin niin hauska ja odotettu. Kaikki osallistujat puhuvat ennakkoon kemuistamme ja valmistautuvat huolella.

Yleensä kokoonnumme vanhempieni luokse, jossa ruokatarjoilusta vastaava valmistaa aterian kaikille osallistujille. Vastuu ruokatarjoilusta ja muun ohjelman suunnittelusta yleensä arvotaan siten, että edellisen vuoden vastuuhenkilö on vapautettu arvonnasta. Kukaan ei tee kahtena vuotena peräkkäin ruokaa. Ohjelmanumerona jaetaan joululahjat toisillemme. Lahjoja ei avata vaan kukin saa jännittää aattoon saakka. Toisena ohjelmana on sauna, johon yleensä mennään tietyssä järjestyksessä - en muista miksi näin tehdään.

Saunan jälkeen on pääohjelman vuoro eli ruoka, missä pääraaka-aine on kaikkea muuta kuin jouluinen. Lisukkeina on tavallisesti joulun ensimmäisiä makupaloja. Tänää aloitimme lämpimillä rullarieskoilla, joissa oli joko kasvis-, siika- tai porotäyte. Lisukkeena oli rosollin tapaista salaattia. Pääruokana oli hirvipaistia peruna-porkkanasoseen kera, koska ruokavastuullinen on metsästysihmisiä. Ateria päättyi vadelma-karpalokiisseliin. Tämän lisäksi joimme pitkin iltaa kahvia ja söimme jo joulukakkuja, jotka olivat kuulemma vasta koekappaleita vaikkei niitä mausta tai ulkonäöstä olisi arvannut. Täytyy todeta että iltamme oli kaikin puolin onnistunut.

Palasin juhlistamme seitsemän joulupaketin kanssa. Yhdessä on ainakin kirja ja yhdessä luultavasti jokin "nestemäinen tavara". No aattonapa näen, mitä pukki toi. Samoin joulunaikaan selviää, mitä muut saivat, koska vähintään soittelemme tai poikkeamme toistemme luona pikakahveilla.